Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Brittilaisen bluesin kummisetä, joka esiintyi Suomessa useaan otteeseen. Harvinainen herra siinä mielessä, että ura jatkui pitkään ja että hän saavutti, päin vastoin kuin monet kollegansa, kunnioitettavan 90 vuoden iän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti