Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.
Leo Tolstoi: Lapsuus, poikaikä, nuoruus ( 1852 - 57, suom. 1952 )
Sholohovin jälkeen teki mieli kurkistaa vallankumousta edeltäneeseen aikaan. Siihen tarjosi mahdollisuuden Tolstoin esikoisteos, mikä sattui lojumaan kesäpaikan hyllyssä.
Kirjahan on omaelämänkerrallinen, missä rikkaan "kreivillisen" maalaiskartanon poika kasvaa ja kehittyy vähitellen huomaamaan asemansa eron alempisäätyisiin nähden sekä eron naissukupuoleen nähden. Kartanossa palveleviin maaorjiin Tolstoi kiinnittää huomionsa ohimennen eikä hänen myöhemmästä pyrkimyksestään orjien vapauttamiseksi ja köyhien auttamiseksi tässä teoksessa vielä näy kuin kevyitä ajatelmia.
"Mitä siitä, että me olemme rikkaita ja he ovat köyhiä? -ajattelin.- Ja millä tavoin siitä seuraa, että on välttämätöntä erota? Miksi emme jakaisi tasan sitä, minkä omistamme?"
Maaseudun luonnon kuvaus on vivahteikasta ja tunnelmallista. Kartanon tapa toimia ja sen omistavan luokan joutilas elämäntyyli tulee hyvin esiin. Mielenkiintoisia persoonia kuvataan, ja Tolstoin psykologinen silmä on oivaltava.
"On omituista, miksi lapsena ollessani koetin olla aikuisen kaltainen, mutta siitä asti kun lakkasin olemasta lapsi, usein tahdoin olla lapsen kaltainen."
Sholohovin jälkeen teki mieli kurkistaa vallankumousta edeltäneeseen aikaan. Siihen tarjosi mahdollisuuden Tolstoin esikoisteos, mikä sattui lojumaan kesäpaikan hyllyssä.
"Mitä siitä, että me olemme rikkaita ja he ovat köyhiä? -ajattelin.- Ja millä tavoin siitä seuraa, että on välttämätöntä erota? Miksi emme jakaisi tasan sitä, minkä omistamme?"
Maaseudun luonnon kuvaus on vivahteikasta ja tunnelmallista. Kartanon tapa toimia ja sen omistavan luokan joutilas elämäntyyli tulee hyvin esiin. Mielenkiintoisia persoonia kuvataan, ja Tolstoin psykologinen silmä on oivaltava.
"On omituista, miksi lapsena ollessani koetin olla aikuisen kaltainen, mutta siitä asti kun lakkasin olemasta lapsi, usein tahdoin olla lapsen kaltainen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti