Kännykällä

- Oletko tullut ajatelleeksi, että  Mommilla on ihan hullu nimi?

- Kuinka niin?

- No kun sen voi sekoittaa ilkeään Monniin. Miksei Mommi voi olla Mummo tai Mamma niin kuin muiden isoäidit?

- Olen minä kuullut hullumpiakin: Momma tai Mumma tai Mommoo.

- Eihän!

- Kyllä vaan! Tiedätkös, mistä se Mommi nimi oikein johtuu?

- Kerrot varmaan.

- No kun sinä olit syntynyt, ja me tulimme sinua katsomaan, niin takaisin tullessa pysähdyimme Tampereentiellä levähdyspaikalle. Siinä oli iso karttataulu. Ja Mommi, joka ei tietenkään ollut vielä silloin Mommi, katseli sitä karttaa. Hän huomasi siitä erään kylän nimen, joka oli Mommila. Silloin hän hihkaisi innoissaan:

- Minusta tulee M o m m i  !

- No kuinkas sinusta sitten tuli Pappa?

- Minähän tiesin, että vauvat jokeltelevat ennen kuin oppivat puhumaan. Ne sanovat pa-pa-paa tai mam-mam-maa. Ne on helppoja. Niinpä päätin ottaa isoisänimekseni Pappa.

Sitten yllytin sinua sanomaan Pappaa. Ja pian sinä sen opitkin.

- Ai, niinkö?

- Oletko koskaan kokeillut, minkä nimen olisit saanut, jos se olisi annettu syntymäpäivän mukaan?
- En. Mikähän se olisi?
- No, katsotaanpas - - - Anttoni.
- Eikä! Mikäs Mommi olisi?
- Lyydia.
- Lyydia! Ei sellaista olekaan. Entäs sinä?
- Odotas! Eh - tuota... minä olisin... Alli.
- ALLI !!! Voi että! Kyllä sinua olisi koulussa kiusattu kauheasti.
- Voi minua parkaa!
- Nyt me on puhuttu nimistä yhdeksän minuuttia.
- No lopetetaan sitten. Moikka!
- Moikka, Alli-pappa!