Poikamme palasi perheineen muutama tunti sitten Samokselta. Tyttäremme teki reissun alkukuusta. Kun oma matkamme on
vasta loppukesästä, olisi ehkä paikallaan muistella menneitä, verestää vanhoja
kokemuksia Samokselta. Siispä albumi esiin ja katsaus kuvakaappauksilla
höystettynä.
Melko vähän on muutoksia tapahtunut. Pitänee käydä
kuvaamassa nykyinen tilanne.
Yhdeksän vuotta sitten majailimme Votsalakiassa. Sieltä oli
mukava tehdä kävelyretkiä ympäristöön. Eräs niistä johti meidät Pythagoraksen
luolalle. Paikoitellen tie oli melko jyrkkää, eikä polku luolallekaan helppo
nakki ollut.
Reitin varren varoitustaulusta huomasimme osaavamme hyvin
kreikankieltä.
Valitettavasti paikalliset eivät olleet osanneet.
Tien varrella Manolis piti pientä myyntikojuaan. Hän kertoi
joutuneensa raatamaan tulipalon takia monta päivää ja yötä pelastaakseen
kotitalonsa ja oliivipuunsa, mutta nyt jo oli hymy herkässä. Oli pakko
ostaa hänen tekemänsä Pythagoras-patsas. Se oli "mielenkiintoinen tekele", mutta tarina oli
sitäkin mahtavampi.
Kaksi aasia luolalle johtavan polun alussa. Viisaampi jäi
alas.
Näitä direktiivin mukaisia askelmia ei
korkeanpaikankammoisen kannata yrittääkään. Kipaisin reippaasti ylös!
Povet tutisten ja jalat muutenkin ”fletkooksis” haparoimme
hotellille ja päätimme: Ei koskaan enää!
