Löytöretkilauantai

Meillä on pieni piharakennus, "liiveri", jonka tarkoitus on toimia järjestelmällisesti siistinä tavararoiden säilytyspaikkana; varastona, josta voi tarpeen vaatiessa noutaa tarvitsemansa. - Jonne tosiasiallisesti nakataan kaikki tarpeeton, jota on turha sieltä myöhemmin etsiä.

Tänään jostakin syystä menin sinne epämääräisenä ajatuksena löytää joitakin "pihatavaroita". Katse osui nurkassa lojuvaan kahvipannuun. Nostin sen esiin. Mitähän sille keksisi?

Tässä puun oksassa se varmaan kelpaa harmaasiepon pesäksi, kuten monena kesänä nämä ruukut.

Tuolla pannulla osoittautui olevan oma historiansa. Tarkemmin pannun tarinan löydät täältä.

Pömppäperjantai

 Torjuimme emännän kanssa viime torstaina vihollista, jonka varusteisiin kuului kilpiä. No, valloitimme alaa, johon nyt kylvin ylemmän luokan ruohonsiementä, oikein paroonia. Joudumme vastentahtoisesti ja korvauksetta mainostamaan tuotetta, mutta se selittyy jutun juonella.

Kylvö oli helppo homma, tuuli vielä avitti levitystä. Mutta sitten tuli hikinen ja hauista koetteleva homma. Appiukon vanhalla puupömpällä juttasin siemenet ja maan tasaiseksi. Nyt "tarttis sataa", sanoin kuten naapurin vanhaisäntä ennen. - Ihme tapahtui, alkoi sataa!

Ja nyt selitän sen paroonin, sen ylhäisöjutun:

Tähän kaukaloon olen kylvänyt oikealta aateliselta, kreiviltä saamani siemenet. Pitäisi tulla jotain jalostuneempaa versiota piennarkasvista metsäkurjenpolvi. Meillä on vaimon kanssa tapana Padasjoella oleskellessamme kävellä aamuisin Saksalan kartanon mailla olevilla teillä. Viime kesänä kreivi Christian Creutz tuli vastaan ja yllätti minut tutkimassa tien varren kukkia. Seurasi asiantuneva esitys paikan kasveista sekä lupa ottaa siemeniä, jos haluaisin. Saapa nähdä kuinka käy - vielä ei näy mitään.

Tässä on linkki mainitun kartanon mailla tehtyyn kävelyretkeen vahvasti mielikuvituksella höystettynä.

Tossutorstai

 Sitä kuulee joka päivä, että tuo tänne se, vie mennessäs tämä, älä siellä sohvalla röhnötä, haes vasara ja lyö tuohon naula. - Niin, että pappa on siis joutunut tossun alle? Ehei, minä pidän ne jalassa!

Kenkäkeskiviikko

 Menin eteiseen aikeissa sujauttaa puutarhakengät jalkaan. Katselin ankeaa näkymää ja muistin, kuinka oli ennen:

Eteinen täynnä elämän merkkejä!

Ja kuinka on nyt: Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Onko syytä olla huolissaan?

Kymmenen vuotta sitten pohdin tätä kenkäasiaa. Tässä linkki teoriaani.

Terassitiistai

 Ehei! Ei alkuunkaan niin kuin voisi ajatella! En aio viettää tänään aikaani terassilla kaljaa kitaten, en. Kyse on puutarhamme ruohottuneen terassin esiin kaivamisesta ja sen kalustamisesta.

Aloitin jo eilen kuokkimalla tiilet sammalista ja tänään laattojen raot heinistä ja voikukista ym. ym. Keltaisille kusiaisille tuli kusiset paikat, mutta en usko niiden silti muuttavan.

Vaikka ei siltä vaikutakaan, tämä on rantaterassi. Jokipahanen virtaa syvällä uomassaan. Ei edes kevät/syystulva ulotu terassillemme asti.

On vain ajan kysymys, koska rastaat huomaavat tilaisuutensa tulla ruikauttamaan valkoiset leimansa kalusteisiin. Onko se mielenilmaus vai reviirin merkitsemistä?

Tuon pöydän ostimme n. 50 vuotta sitten. Viime kesänä maalasin sen appiukon vanhasta varastosta löytyneellä Miranolilla komian punaiseksi, alkuperäisen väriseksi.

Miittimaanantai

 Työpäivän alkajaisiksi pidetään tiukkoja kokouksia siitä, miten nyt voidaan jatkaa eteenpäin. KAJ-ryhmän miitissä aiotaan vakavasti esittää noottia Itävallalle. Diplomaattisuhteet ovat nyt vaakalaudalla. Sitten joku huomasi, että onneksi kyse on enemmän Ruotsin kuin Suomen häviöstä. Erikan ryhmä pitää puolestaan äänestyksen lopputulosta täydellisenä demokratian rimanalituksena ellei sitten navan; navanalituskanta voittaa.

Sunnuntain toivotut kelat 20

 Bob Dylanista minun ei tarvitse kirjoittaa mitään, toiset ovat tehneet sen moneen kertaan.