Sydäntalvi

 Vuoden lyhin päivä, ei toki pimein!

Viikon 50 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Jälleen kerran ajeltiin väli Lahti - Hämeenlinna ja Padasjoelta Jurvaan:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 22:  Kuolema määrää tahdin

Cherringhamin kansainvälinen ( ex ) kuuluisuus Alex, rokkikukko, järjestää kemut kartanollaan, jonne on kutsuttu bändin entiset jäsenet myös vieraiksi. Ajatuksena on herättää henkiin yhtye, ja lähettää se kiertueelle. Aikoinaan bändi oli hajonnut keskinäisiin riitoihin. Nyt samat vanhat kaunat nostavat päitään. 

Aamulla Alex löydetään hukkuneena uima-altaasta. Bändin rumpali epäilee rikosta ja kutsuu Jackin ja Sarahin hätiin. Lopulta selviää, että managerin ja uuden solistin menestyslevy, jolla he ovat ansainneet omaisuuksia, olikin alun perin Alexin sävellys. Hän oli uhannut todistaa väitteensä. Paljastumisen pelossa solisti oli hukuttanut humalaisen Alexin.

Cherringhamin mysteerit 23:  Sulhanen karkuteillä

Josh Andrews on menossa naimisiin. Polttareilla kaverit järjestävät "practical joken" ja jättävät Joshin golfkentälle housut kintuissa sidottuna ruohonleikkuriin odottamaan aamun ensimmäisiä asiakkaita. Aamun koittaessa Josh oli kadonnut eikä hänestä kuultu enää mitään. Epätoivoinen morsian kääntyy Sarahin ja Jackin puoleen mysteerin selvittämiseksi.

Ja juuri ennen hääpäivää Sarah ja Jack saavat selville, että morsiamen isä oli yrittänyt karkottaa sulhasen, josta hän ei pitänyt, lähettämällä uhkauskirjeitä. Niissä hän oli luvannut paljastaa haltuunsa saamansa tiedot sulhasen nuoruudensynneistä. Josh oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen selvittämään välinsä luulemansa uhkailijan kanssa. Käyttämällä laittomia keinoja Sarah ja Jack saivat nuoren parin onnen pelastetuksi.

Lasse Lehtinen:  Kotilaisen kotiryssä  ( 1991 )

Tämä kirja sijoittuu aikaan, jolloin Neuvostoliitto alkaa hajota. Sillä on vaikutuksensa suomalaisiin kauppakumppaneihin, joilla on saamisia itäiseltä naapurilta. 

Kotilaisella on vaatealan tehdas, jolla on toimintaa Virossa ja Neuvostoliitossa. Kotilaisen liiketoimia on edistänyt "kotiryssä" varaulkomaankauppaministeri Nepeipivo, joka nyt myllerryksissä on saanut potkut virastaan. Nepeipivo hankkiuituu Suomeen perheineen kertomatta Kotilaiselle todellista asemaansa muka auttamaan Kotilaisen vaikeuksissa.

Veijaritarinassa tapahtuu käänteitä, viina virtaa, saunotaan ja syödään. Nepeipivon vaimo nalkuttaa, Kotilaisen vaimo mököttää, Nepeipivon lapset sijoittuvat ja sopeutuvat. 

Kotiryssä suosittaa konkurssia, jonka jälkeen perustetaan uusi yhtiö, missä apuvoimina toimivat hänen moskovalaiset ystävänsä. Niinpä onni kääntyy, ja saadaan tarinaan onnellinen loppu.

Lasse Lehtinen on kokenut ja monessa liemessä keitetty. Onkohan hänessä näkijänkin vikaa?

Kotilaisen mieleen tuli jostakin syystä maanpuolustuksen jatkokurssi, jolle hän oli äskettäin osallistunut. Kursseilla oli harjoiteltu kuviteltua tilannetta, jossa itärajan yli Nuijamaalle oli tullut ennalta ilmoittamatta kymmenen linja-autollista elintasopakolaisia. Lisää oli huhujen mukaan tulossa.

Tämä siis julkaistiin 1991, kuinkas sitten kävikään 2015!

Nepepivolta kysyttiin:

Säilyykö Venäjä sosialistisena?

- Venäjällä eivät kompromissit ole milloinkaan toimineet... Tien päässä on oikeistolainen, kirkon siunaama ja sotilaiden järjestämä valtio. Voi olla, että saamme vielä tsaarinkin.

Ja kuinka kävikään. Tänä päivänä sotilaat pullistelevat eräillä rajoilla "tsaarin", entisen KGB-agentin, Putinin komennossa.

Kuntsin kulmilla

Joskus täytyy käydä kaupungissa tuulettumassa!

Viikon 49 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Jälleen kerran ajeltiin Padasjoelta Jurvaan:

Matthew Costello, Neil Richards:

Cherringhamin mysteerit 19:  Luonnoton kuolema

Tässä jaksossa on ripaus yhteiskunnallista vaikuttamista paikallistasolla. Cherringhamin kylän valtuusto on tekemässä ratkaisua julkisessa kokouksessa kauppakeskuksen rakennuslupa-asiassa. Kyläläiset ovat jakautuneet kannattajiin ja vastustajiin. Kokous menee hulinaksi, sillä hallitus oli jo junaillut hyväksyvän päätöksen aikaisemmin.

Vastustajien kärkimies, Sam Lewis, jolla on sikatila tulevan keskuksen naapurustossa, saa surmansa oudoissa olosuhteissa. Jack ja Sarah saavat taas tutkittavaa.

Surma ei liittynytkään kauppakeskusta puuhaavan yhtiön toimenkuvaan, mitä aluksi epäiltiin, vaan surmansa saaneen Samin velimiehen ajatukseen saada rahaa haittaamalla Samin pyrkimyksiä. Homma vain meni överiksi, ja Sam kuoli.

Nicolas Freeling: Irlantilainen ruletti ( 1971, suom. 1989 )

Komisario van der Valk-kirja. Miellyttävä tuttavuus tämä komisario, ei liikaa henk. koht. ongelmia, ei liikaa sankarin ominaisuuksia.

Vanha mies löydetään puukotettuna kadulta. Hän on ollut hieman epävakaa, välillä menestynyt, välillä elänyt puutteessa. Naimisissa ollut monta kertaa. Komisarion tutkimukset vievät hänet Dubliniin, missä vainajan tyttäret asuvat. Eräs heistä, Stasie, on ollut ongelmallisessa suhteessa nuoreen Dennisiin. Välit on pantu poikki, ja poika on matkustanut Hollantiin tapaamaan Stasien isää. Ilmeisesti Dennis on hullaantunut vanhan miehen nuoreen vaimoon Annaan, ja puukottanut vanhuksen yhtäkkiä. Vähin erin komisario pääsee asioista perille. Pakeneva Dennis saadaan lopulta kiinni, ja hänen vanhemmilleen selviää kauhea totuus.

Van der Valkilla tuntuu olevan jotakin samankaltaista ymmärrystä rikollista kohtaan kuin on Simenonin komisario Maigretillakin. 

Poliisi pystyy tuntemaan sääliä myös rikollista kohtaan, vaikka kuittaakin olankohautuksella hurskastelevat höpötykset poloisesta väärinymmärretystä maantierosvosta.

Ja poliisin työstä:

Poliisilla on hyvä ammatti, joka on huonossa käytössä; hän on kuin maalari jota on käsketty sivelemään kiiltävä maalikerros ruosteiselle aaltopellille: hän kohauttaa hartioitaan ja tekee työtä käskettyä.

Viikon 48 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Ngaio Marsh: 

Mustaa miestä ken pelkäisi ( 1973, suom. 1990 )

Aikana, jolloin Afrikan tähteäkään ei voi enää pelata - joillakin on hernepussi liian lähellä - tai keskustella TV:ssä rasismista hiiltymättä, uskalsin ottaa tämän kirjan esille ja katsoa, miltä se tuntuu nykyään. Varmaan olin lukenut sen ammoin, en tosin muistanut mitään.

Asetelma on seuraava: Brittiläisestä yhteisöstä irrottautuvan maan presidentti ( diktaattori ) tulee vierailulle Lontooseen. Hän on tunnetusti piittaamaton turvajärjestelyistä, mikä aiheuttaa viranomaisille suunnatonta huolta. 

Lähetystössä pidettyyn juhlaan oli kutsuttu vieraiksi mm. siirtomaasta karkotettuja henkilöitä. Tästä seurasi tietenkin salamurhan uhka. Murha tapahtuukin, mutta uhriksi osoittautui presidentin vieressä istunut suurlähettiläs. Nyt kirjassa spekuloidaan mahdollisilla syyllisillä, tutkitaan, varjostellaan mahdollisia syyllisiä jne. Lopulta on ilmeistä, että presidetti itse oli järjestänyt, vallankaappauksen pelossa, suurlähettiläänsä murhan.

Kaivelen nyt kirjailijan asenteita tekstistä:

Hänen nähdessään kuinka Kanuunan ( presidentin ) leuka valahti ja tämän silmiin tuli verhoutunut eloton katse hänen mielessää ensimmäistä kertaa kiteytyi ajatus: - Minä puhun nyt neekerin kanssa.

Mustaa ihonväriä vihaavat, yksinäinen nainen joka näkee painajaisia mustasta raiskaajasta, mies joka kuvittelee antikristuksen mustaksi tai joka näkee jokaisessa mustassa naapurissaan uhan toimeentulolleen. Tai ne tavanomaiset fraasit - musta ulkonäkö, musta lista, musta konnantyö, kuka pelkää mustaa miestä...

Neekereiden kyky näyttää kaunopuheisen kyllästyneeltä on lyömätön. Silmät ovat miltei kiinni; vain hiukan valkuaista näkyy luomien raoista, suu repsottaa avoinna, pää nuokkuu. Yhtäkkiä koko ruumis näyttää nuupahtavan.

Marsh syntyi vuonna 1895, aika ja asenteet hänen eläessä olivat toiset. 

 

Viikon 47 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Yashar Kemal: Memedin kosto ( 1984, suom. 1989 )

Viime lauantaina, lapsen oikeuksien päivänä, liputuspäivänä, luin tästä kirjasta, miten santarmit ottivat paimenpojan puhutteluun, piiskasivat hänestä tietoa Memedin piilopaikasta. Kovakaan kuritus ei tietoa lapsesta irrottanut. Silloin kapteeni uhkasi ampua pojan koiran, jollei hän kertoisi. Niin hänen oli vihdoin myönnyttävä ja paljastettava tietonsa. Saatuaan haluamansa kapteeni kuitenkin ilkeyttään ampui koiran. - Siinä vaiheessa olin saanut tarpeekseni Kemalin kurjista ihmiskohtaloista ja nakkasin kirjan pois.

Ruth Rendell:  Kuin pahaa unta   ( 1964, suom. 1994 )

Edellisen vastapainoksi siisti cosy crime-murhajuttu, jossa toki ripaus yhteiskunnallista nais-mies-tasa-arvoajatelmaa. Komisario Wexford on runoutta hallitseva mies, jolla on vain kohtuullisesti kotiongelmia häiritsemässä - tällä kertaa ehkä edistämässä murhatutkimusta. Sopiva siis meikäläisen makuun.

Murhatun naisen taustoja tutkittaessa käy ilmi, ettei hän ole jättänyt itsestään sukulaisilleen oikein mitään tietoja elämästään, työstään, osoitteestaankaan. Voitettuaan suuren summan arpajaisissa hän oli lähtenyt lapsuudenkodistaan - ja kadonnut Lontooseen. Vähitellen käy ilmi, että hän on toiminut jo lakkautetussa lehdessä toimittajana ja ollut yhteydessä varsin menestyneeseen kirjailijaan. Mutta tämä kirjailija, jonka piti olla lomalla Ranskassa, onkin kadonnut ja jättänyt matkatavaransa paikalliseen hotelliin. Wexford arvelee, että kirjailija saattaisi olla murhaaja ja on lähtenyt karkuun.

Wexfordin tytär, riideltyään miehensä kanssa naisten tasa-arvoasioista, tulee käyttäneeksi sanaa, joka viittaa naiseksi pukeutuneeseen mieheen. Tästä komisario saa ajatuksen, että murhatun tapauksessa asia olisikin päin vastoin. Osoittautuu, että murhattu nainen olikin Lontoossa esiintynyt miehenä. Hän oli tuo kadonnut kirjailija, jonka häneen rakastunut nainen, totuuden valeroolista paljastuttua, oli kiivastuneena surmannut.

Berthold Lutz: 

Niilo Nokkela käyttäytyy ihmisiksi  ( 1960 )

Säädyllisiä ja hupaisia juttuja poikaviikareille

Jostakin tämä kirja pisti silmääni. Ihmisten kirjoittelu ja kauhistuttava käyttäytyminen somessa sai ajattelemaan, mitä ennen pidettiin arvossa, mitä ennen katsottiin kuuluvan hyvään käytökseen.

Olisi "hupaisaa" nähdä nykypoikaviikarin naama, mikäli jollakin konstilla saisi hänet houkutelluksi lukemaan tämän opuksen. Niin paljon maailma on muuttunut.

Somekirjoittajalle tässä ajatus:

Oikeastaan on kysymys toisen kunnioittamisesta. Antakaamme toisen olla niin omalaatuinen kuin hän on. Ehkäpä minä puolestani olen hänen silmissään "omalaatuinen". Muistakaamme mitä vanhat viisaat sanovat ihmisen virheistä: ken väittää itseään virheettömäksi, hänellä ehkä onkin yhtä virhettä kohti kaksi!

Iltapäivälehdissä näyttää kuuluvan myynninedistämiskonseptiin tietyin välein seksijuttujen esittely. Kirjassa puolestaan korostetaan "ritarillisuutta" suhteessa naisiin.

Muistakaa olla ritarillisia ja jalomielisiä, missä ikinä näette vaaran uhkaavan turvatonta tyttöä! Älkää salliko kenenkään kohdella naista ilkeästi tai epäkunnioittavasti!

Ja vielä:

Se taas, joka puhuu sukupuolikysymyksistä rumaan ja likaiseen sävyyn, ei ole ainoastaan sisäisesti epäkypsä, vaan hänessä on jo jotakin sielullisesti mätää.

Otteita kohteliaisuusmuistiosta ( somekirjoittelijoille ):

3. Koleerikko on tuittupäinen ja kuohahteleva ihminen - hieno nimitys kylläkin - mutta onko pakko heti ärjyä, jos joku esittää eriävän mielipiteensä?

8. Voimasanat ovat rumia, kirosanat törkeitä.

14. Lörpöttelijä on se, joka mieluummin valitsee tyhmän kuin hiljaisen ihmisen maineen. Ikuinen pärpättäjä on ikävystyttävä.

Ja lopuksi yleisohje, aikamme elämäntyyliä moittiva:

Älä liiaksi mielly elämän mukavuuteen ja loistoon! Älä täytä yhtään toivomustasi, joka ylittää varasi! Älä tee velkaa! Älä pelaa rahasta! Elä yksinkertaisesti! Oma reppu päänalusena on parempi kuin veloista pantattu loistovuode!

                                 

Viikon 46 / 2021 kirjakassi

 

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.

Donald E. Weslake:  Comeback   ( 1997, suom. 2003 )

Kemalin jälkeen tarvitsen taas jotain rauhoittavaa. Sellaiseksi sattui vanhan kunnon Westlaken Dortmunder-juttu siistine pyssyttelyineen, puukotteluineen ja ryöstöineen.

Dortmunder porukkoineen on saanut haraviinsa evangelistan, jonka joukkokokuksessa käteistä rahaa haalitaan tolkuttomasti. Sisäpiiriläisen avustamana saarnaajan rahat kerätään helposti, mutta ongelmaksi muodostuukin yksi porukan jäsen, joka aikoo viedä koko potin. Vaikeuksien jälkeen Dortmunder saa "hoidetuksi" petturin, ja jäljelle jääneet pakenevat rahoineen. 

Aloitin tämän jälkeen viimeisen kirjaston poistolaatikosta nappaamani Yashar Kemalin. Se on lähes 700-sivuinen Memedin kosto. En ehdi sitä lukea kokonaan tällä viikolla.