Siihen aikaan, kun meillä oli satuikäinen lapsi, ostimme Uspenskin kirjan Fedja-sedästä. Se oli valtava menestys. Luultavasti kirja luettiin "puhki", tai sitten se annettiin kyseisen lapsen omille lapsille luettavaksi. Mistään emme sitä löytäneet enää. Koska olemme vaimon kanssa tulleet lapsiksi jälleen, tilasin saman kirjan meille lukemisiksi. Ajatus oli lukea sitä sängyssä, mutta se hyväkäs painaa lähes 800 grammaa. Ajan saatossa tekstiä on tullut lisää, ja ruis ranteessani on huvennut.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- San Agustin 2025
- Liikenne


Niin on, ja sidontakin usein niin tiukkaa että pelkää kirjan halkeavan jos sitä avaa enemmän niin että näkisi myös rivien loput. Minä luen muumeja. Kuvakirjat ovat usein liian isoja - painavia - sänkyyn. Lehdet vaihtoehto!
VastaaPoista