Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Moon aiva tohoruksis, kun sain monen vuaren jälkehen mennyksi optikoollen hommaahan uuret klasit. Oli nissä kokeelemista ja silimittelemistä, jotta löytyysi mulle omialtaaset.
Vihiroon löysin nämä komiat, arvon mukaaset - ja että mainittaas:
Hienoa! Itte sain tänään uuven perukin vaiken olis uskonut, ilmatteks.
VastaaPoistaAika halavalla!
Poista