Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Heinäkuun lopulta asti seurasin erään rakennuksen viimeisiä vaiheita. Vanhat miehet tavallisesti seuraavat mielenkiinnolla toisten töitä, kun ei tarvitse itse tehdä - neuvovatkin tyhmempiä. Tässä lopputulos:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti