Monikaan ei enää tiedä, mitä tarkoittaa sanonta "se on kortilla tai kahvi on kortilla". Nykyihmiselle tulee mieleen erilaiset maksukortit.
Lapsuudessani sodan jälkeen ruokatavaroista oli pulaa, niitä säännösteltiin. Jokaiselle annettiin kortti, jolla sai ostaa tietyn määrän jotakin tiettyä elintarviketta.
Kun nyt "muuttorasittuneena" sain tilaisuuden istua tavaranpaljouden ääreen, käteeni osui vaimoni kortti, jota oli säilytetty kotiarkistossa.
Se on kehyksissä vain valokuvausta varten, pysyy paremmin suorassa.
Tällä toisella kortilla on arvoituksellinen tarina. Sen löysin monta vuotta sitten - monta kiloa vähemmän sitten - kun ryömin silloisen kotimme ( Viidan kansakoulu, Karijoki ) alapohjassa tutkiakseni mahdollisia vaurioita. Keskellä suurta rakennusta pölyisessä maassa makasi Miinan maitokortti vuodelta 1941. Voi Miina rukkaa! Joku ilkeä klopikka oli varmaan nakannut sen kissaluukusta talon alle. Millä Miina nyt pärjäsi ilman maitoansa! Aika ilkeä temppu! - Vai mikä lienee totuus asiassa. Sitä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti