perjantai 13. huhtikuuta 2018

Vittulanjänkällä



Populäärimusiikkia Vittulanjänkällä toi kutkuttavalla tavalla mieleeni muistumia omasta elämänkaarestani. Erikoisen hyvin muistuttivat kertojan isän luottamukselliset ja kasvattavat neuvot pojalleen, "näin miesten kesken", oman 100-vuotiaan isäni tapaa suhtautua maailmaan. Siteeraan erästä kohtaa, mikä sopii lukuhaasteyhteyteen mainiosti:

"Vaarallisin asia, se josta hän kaikkein eniten halusi varoittaa, se yksittäinen tekijä, joka oli lähettänyt joukkokaupalla nuoria reppanoita hulluuden hetteikköön, oli kuitenkin kirjojen lukeminen... Mielisairaalat olivat pullollaan ihmisiä, jotka olivat lukeneet liikaa... Vaarallista oli nimenomaan kaunokirjallisuus, juuri sen parissa syntyi perusta kaikelle pohdiskelulle, kaunokirjallisuudessa suorastaan kannustettiin mietiskelemään. Hyi hitto!"
   Lohdutan itseäni kuitenkin Markku T Hyypän viestittämällä tutkimustiedolla, että juuri romaanien lukeminen - eritoten ikääntyneille miehille sopien - lisäsi vuosilla elinikää.


Kirjan kuvaus poikasten ilmakivääritaisteluista nosti ylös muistojeni likakaivosta omakohtaiset sotakokemukseni kotiharjun kivikoista. Ilmakon kuti vingahti ihanasti osuessaan vinosti kiven pintaan, aivan kuin länkkäreissä. Mitään vahinkoa ei, ihme kyllä, sattunut. Lyijypaukut loppuivat ilmeisesti ajoissa. Haavoittumiseni tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun käytimme ammuksina pihlajanmarjoja. Vuosikaudet sain retostella mahassani näkyvällä ampumahaavan arvella, kunnes aika ja unohdus paransivat lapsuuden höperyydet.

Sijoitin tämän kirjan  HELMET-lukuhaasteen kohtaan 32: Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti