Kymmenvuotiaalle tytölle syntymäpäivälahjaksi ostettu kirja ei todellakaan ole mukavuusalueellani. ( HELMET-lukuhaasteen kohta 21 ), olkoonkin että tuo tyttö on nykyään vaimoni.
Tarvitsin viimeksi lukemani palestiinalaisten järkyttävän kohtalon vastapainoksi jotakin kiiltokuvamaista, ihanteellista ja ihanaa - epätodellista ja esimerkillistä. Tyylinäyte:
"Careyn perheessä oli eletty suuremmoisten siveellisten voittojen aikaa äidin lähdettyä matkalleen. Jalo kilpailu ulottui keittiöstä lastenkamariin."
Vaikeuksissa oleva köyhä perhe, isättömät kiltit lapset, kaunis rakastava leskiäiti elävät keltaisessa talossa onnellisina koko kylän myötätunnon ja avun turvin. Lapset eri luonteenlaatuineen ja lahjakkuuksineen sopuisasti, riitelemättä, toinen toistaan kannustaen, äiti ihmeen viisaasti neuvoen ja kasvattaen taivaltavat "yhteiseen hiileen puhaltaen". ( En voi uskoa, että tuon ikäiset lapset voisivat missään olosuhteissa ajatella ja puhua niin kuin kirjassa tekevät. )
Muutama hankalakin tapaus tarinaan tietysti liittyy, mutta varsin nopeasti pehmevät he ja muuttuvat varsin viehättäviksi perheen ystävällisessä ja hienovaraisesti hoitavassa, toisten vaikeudet huomioonottavassa, ilmapiirissä.
Ja lopuksi - yllättäen ja ennalta arvaamatta - rikas Anna-serkku kuolee. Ja yksinäinen kun on, testamenttaa omaisuutensa perheelle. Huolet hälvenevät. Järjestetään suuret juhlat. Nuori komea prinssi mies ilmestyy ja tuota pikaa rakastuu perheen vanhimpaan tyttäreen. Kalaasien päättyessä nähdään perheen äidinkin kulkevan käsikynkkää kotiin amiraalin kera kuutamossa...
Kirja kertoo myös Carey-suvun kirouksesta, mikä huvitti minua kovin. Tuo harmillinen Anna-serkku oli nimittäin lahjoittanut perheelle koristeeksi kipsisen kuvaryhmän nimeltä Likainen Poika, josta yritettiin päästä eroon siinä onnistumatta. Meillä on kotona oma "likainen poikamme", joka sattumoisin liittyy Anna-tätiin ja josta kerroin aikaisemmin kaivauksieni yhteydessä ( linkki ).
Kirja julkaistiin alun perin 1911 ja heijastelee aikansa ilmapiiriä - oikeastaan 1800-luvun, sillä kirjailija Kate Douglas Wigginin suosituimmat teokset ovat tuolta ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti