Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
- Mä en yhtään kyllä muista, mikä se oli. Minä väitin, että susta on tullut vanhemmiten juuri tuollaanen. Ja sinä sanoit, että se on musta tarttunu. Tätä täs ny on miätitty ehtoonkahus, että mitä se oli, mutta ei vaan oo tullu miälehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti