Kiitollisuuskeskiviikko

 Vanha tätimme oli tunnettu kiitollisuudestaan, mitä hän osoitti kaikille mahdollisille asioille. Kiitollisuuden hän osoitti useinmiten yläkerran Kaikkivaltiaalle.

Mitä ihmettä se kiitollisuus sitten oikein on? "Kuukkelin" mukaan se on hyvin komplisoitu juttu. Kiinnostavaa on, että "kiitollisuutta osoittavista ihmisistä pidetään, ja kiittämättömiä halveksitaan".

Siksipä olen hyvin kiitollinen tänään keskiviikkona, että ei sada vettä, ei lunta, että ei myrskyä, ei tulvi, ei maa järise, eikä tulivuori purkaudu puutarhassani. Ja ennen muuta olen kiitollinen, että maatamme ei hallitse Trumputiini.

Our old aunt was known for her gratitude, which she showed to all possible things. She often showed gratitude to the Almighty upstairs.

So what the hell is gratitude? According to Google, it's a very complicated thing. Interestingly, "people who show gratitude are loved, and ungrateful people are despised."

That's why I'm very grateful today, Wednesday, that it's not raining, not snowing, that there's no storm, no flood, no earthquake, and no volcano erupting in my garden. And above all, I'm grateful that our country is not ruled by Trumputin.

Kiitollisuuteni raskaaseen taakkaan nojaten jatkan eteenpäin niin kauan kuin voin.

Leaning on the heavy burden of my gratitude, I will continue forward as long as I can.

Tinkaustiistai

 Asuntoyhtiömme kokouksessa vaha paikallinen lääkäri, kuultuaan nimeni, yltyi muistelemaan, miten Hokat ovat tunnettuja nuukuudestaan. Hän jopa yritti muistella sanontaa, joka ennen vanhaan kiersi sukumme nuukuudesta. Ei onneksi jaksanut muistaa enkä minä halunnut muistaa.

At our housing association meeting, the local doctor, upon hearing my name, started to recall how the Hokas are known for their extravagance. He even tried to recall a saying that used to go around in our family about extravagance. Fortunately, he couldn't remember and I didn't want to remember.

Mutta osoittaakseni perättömiksi moiset, puheet esitän tässä todisteet tuhlaavaisuudestamme, siis vaimoni ja minun:

But to prove such talk baseless, I will present here evidence of our extravagance, that is, my wife's and mine:

Kävimme naapuripitäjässä tutussa vaatekaupassa ostamassa housuja. Minulla oli jalassa farkut, jotka eräästä kymmenen vuotta sitten lopettaneesta liikkeestä ostin. Ihan hyvät vielä. Ostin niitä silloin kahdet, ei tarvitse jatkuvasti rampata ostelemassa. Nämä uudet ovat hienot, ostin niitäkin kahdet em. syystä. Kovan tinkaamisen ( = pluutaamisen ) seurauksena sain kaupan päälle vyön, mutta jouduin sitten vuorostani ostamaan puseron. Ihan turhaan!

Vaimo on tunnetusti nuukasta suvusta. Hän sai hädin tuskin ostetuksi yhdet housut ja paidan.

Ostelemisessa on hyvä pitää mielessä kuluttajan vastuu. Sitä pohdin viisi vuotta sitten täällä.

We went to a familiar clothing store in the neighborhood to buy pants. I was wearing jeans that I bought from a store that closed down ten years ago. They're still pretty good. I bought two of them at the time, so you don't have to constantly go shopping. These new ones are great, I bought two of them for the same reason. After some hard bargaining, I got a belt for free, but then I had to buy a blouse. It was all for nothing!

My wife is famously from a frugal family. She barely managed to buy a pair of pants and a shirt.

It's good to keep consumer responsibility in mind when shopping. I thought about that here five years ago.

Muistomaanantai

 Olen päättänyt antaa viikon jokaiselle päivälle tehtävän. Tänään muistelen. Koska öinen lumisade pilasi keväisen puutarhamme peittämällä kaiken "vihreän", tuli mieleen vanha kansanviisaus:

Maaliskuu 

maata näyttää,

tiet tukkii,

prunnit täyttää.

Niin on käynyt usein. Kuten esimerkisi 12 vuotta sitten.

I've decided to give each day of the week a task. Today I'm reminiscing. Since the overnight snowfall ruined our spring garden by covering everything "green", an old folk saying came to mind:

March

shows the land,

blocks the roads,

fills the wells.

That has happened often. Like 12 years ago, for example.

Sunnuntain toivotut kelat 10

 

Tämän Harlemin pojan olin täysin unohtanut. Taj Mahal alias Henry Saint Clair Fredricks Jr. oli kova luu 1960-luvulla ja Grammyja on tullut myöhemminkin.

I had completely forgotten about this Harlem boy. Taj Mahal aka Henry Saint Clair Fredricks Jr. was a big name in the 1960s and has won Grammys since.

Sunnuntain toivotut kelat 9

 

Little Richard, jos kuka, oli rock and rollin SUURIA vastoin taiteilijanimeään. Voiko tämän kuumempaa olla?! ( Muhammad Ali sen sijaan oli jo jäykkä pala 50-vuotiskonsertissa. )

Little Richard, if anyone, was a rock and roll GREAT despite his stage name. Could it get any hotter than this?! ( Muhammad Ali, on the other hand, was already a stiff hunk at the 50th anniversary concert. )

Tämä on täyttä namia karkkipussin pohjia myöten:

This is full of yummy candy down to the bottom of the bag:

Sunnuntain toivotut kelat 8

 

Luokkaretkellä joskus 60-luvulla ostin pienen taskukokoisen radion. Siitä kuulin ensimmäisen kerran Beatles-kappaleen "All my loving".

On a class trip sometime in the 60s, I bought a small pocket-sized radio. That's how I first heard the Beatles song "All my loving".

Ja monien vuosien jälkeen, heitä on kaksi enää jäljellä Ringo ja Paul. Ja seuraavassa videossa Georgen poika Dhani - merkillistä tuo perinnöllisyys, selvästi isänsä poika.

And after many years, there are only two of them left, Ringo and Paul. And in the next video, George's son Dhani - strange that heredity, clearly his father's son.

Vuoden 2025 kirjakassiin

 Ihan vaan kehuakseni kerron tässä viime aikojen lukemisistani. Kävi nimittäin niin, että tyttäreni poika julkaisi taas uuden kirjansa. Sitä voi käydä tutkimassa täällä: 

Just to brag, I'm sharing some of my recent reading here. It so happened that my daughter's son published his new book - again. You can check it out here:

The Ethersmith

Genre on Papalle vähän vieras, mutta luen kyllä mielelläni.