Kun tavara oli kortilla

 Monikaan ei enää tiedä, mitä tarkoittaa sanonta "se on kortilla tai kahvi on kortilla". Nykyihmiselle tulee mieleen erilaiset maksukortit. 

Lapsuudessani sodan jälkeen ruokatavaroista oli pulaa, niitä säännösteltiin. Jokaiselle annettiin kortti, jolla sai ostaa tietyn määrän jotakin tiettyä elintarviketta.

Kun nyt "muuttorasittuneena" sain tilaisuuden istua tavaranpaljouden ääreen, käteeni osui vaimoni kortti, jota oli säilytetty kotiarkistossa.

Se on kehyksissä vain valokuvausta varten, pysyy paremmin suorassa.

Tällä toisella kortilla on arvoituksellinen tarina. Sen löysin monta vuotta sitten - monta kiloa vähemmän sitten - kun ryömin silloisen kotimme ( Viidan kansakoulu, Karijoki ) alapohjassa tutkiakseni mahdollisia vaurioita. Keskellä suurta rakennusta pölyisessä maassa makasi Miinan maitokortti vuodelta 1941. Voi Miina rukkaa! Joku ilkeä klopikka oli varmaan nakannut sen kissaluukusta talon alle. Millä Miina nyt pärjäsi ilman maitoansa! Aika ilkeä temppu! - Vai mikä lienee totuus asiassa. Sitä en tiedä. 

Metallipötkylä

 Olen sattumoisin joutunut kahden muuton kurimukseen; toinen on omani, toinen vanhan anoppini. Vanhan rouvan aarrekammiosta käteeni tarttui esine, jolle ei löytynyt hetikään mitään järkevää selitystä.

Aluksi ajattelin sen tunkemista haulikkoon, mutta ei se tuntunut oikealta ratkaisulta. Pötykän toisessa päässä on kirjoitusta, mistä selvisi sen amerikkalainen valmistaja. - Anopin sukulaisia oli ollut Amerikassa kultaa vuolemassa. Sen täytyi siis olla kulkeutunut heidän mukanaan Suomeen.

Kun kuukkeloin nuo tiedot, selvisi kyseessä olevan "tulitikkurasia", jonka uumeniin tikut kätketään. Sen hintakin on tiedossa: € 39,00. Katso täältä!

Luulen, että noin lujan tikkuaskin käyttämiseen oli vahva peruste. Alkuaikojen tikuissa käytettiin valkoista fosforia, mikä oli herkästi syttyvää. Moni poltti näppinsä lisäksi kotinsa - taisi jokunen tulitikkutehdaskin todistaa palamalla tuotteidensa tehokkuuden. Metallipötkylän uumenissa tikut pysyivät vaarattomina.

Jäähyväiset "Karijoelle"

"Karijoki" tarkoittaa meidän perheessä Viidan vanhaa kansakoulua, jonka ostimme vuonna 1983. Asuimme siinä vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen se toimi vapaa-ajanasuntonamme. Kun me sanoimme: - Mennään Karijoelle, emme tarkoittaneet siis Karijoen kuntaa, vaan tätä:

 

Neljänkymmenen vuoden aikana "Karijoella" on tapahtunut vaikka mitä. Ei kannata kirjata mitään tähän; siitä tulisi aivan liian pitkä historia.

Lapset kasvoivat koirineen, kissoineen, kaneineen.., kävivät koulunsa, valmistuivat ja muuttivat pois kotoa maailmalle. Vanha pari jäi huhuilemaan autioon taloon: - Mihinä sä oot?

Kun tarjoutui mahdollisuus luovuttaa "Karijoki" karijokisille nuorille kodiksi, tartuimme tilaisuuteen. - Voi onnetonta sitä romun määrää, mitä oli karttunut vuosikymmenten mittaan ja josta nyt oli tehtävä pesäero.

Esi-isäkin uunin päältä.

Vinttikomero nyt lähes siisti!

Vuosien varrella blogeissamme postattua:

Lumitöitä 2022

Syksyn värejä 2021

Halloween 2021

Jäljet lumessa 2020

Kesä 2018

Trossoota 2018

Pappa katolla 2018

Karhu??  2017

Kesäyö 2016

Isoo Fletares 2015

Poluista 2015

Kesä 2013

Lokakuu-ilo 2013

Nimmari 2013

Louhikkoa 2012

Kesäiset viikot 2012

Kesämuistoja 2012

Ja sitten me leikittiin 2011

Pääsiäinen vielä kerran 2011

Susivuorella 2011

Sanaristikko 2011

Ratkaisu 2011

Ja sitten vain kiikkustuolissa päiviemme päähän!

Sillalla

 Padasjoella käydessä tulee joka kerta tallatuksi samoja reittejä. Saksalan kujilla usenmiten.

Valinta

 Katselin tämän vuoden valokuvakokoelmaani ajatuksella löytää jokin mieleenpainunut tapaus. Ei mitään erikoista löytynyt - se on hyvä. Mutta

voisikohan tässä olla jotain ohjetta elämämme järjestämiseen tulevana vuonna.

RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA!

Sisukas joulukaktus

 Keväällä nakkasimme hänet ulos varjoisan pensaan juurelle ja unohdimme. Emme aivan kokonaan, sillä ennen pakkasten tuloa nostimme hänet takaisin vanhalle paikalleen.

Marraskuun lopulla hän oli jo rykäissyt täyteen kukkaan. Jouluna näytti puolet olevan lakastuneena, mutta tänään hän jatkaa uudella innolla - varmaan loppiaiseen asti. 

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

( Kiduta, kiduta, kauneimman kukkasen saat! )

Joulusiivoja 23

 Hämärästä vinttikomerosta kaivoin tämän pukkipussin, jonka sisällöllä on viihdytetty pilttejä vuosikaudet. Tuo kirjakassi yrittää mennä kirppikselle - ovat tosi nihkeitä kirjojen suhteen.

Kovin nälkiintyneeltä ja vihaiselta näyttää pukkiraiska. Nämä joulusiivot näännyttäneet varmaan. Siitä huolimatta:

Hyvää Joulua Kaikille!