Joulusiivoja 5

 Kuistin katselmus jatkuu. Iitan käsissä on laukkuja. niillä on oma historiansa.

Ne ovat vaimoni lapsuudesta. Hänen piti usein käydä Vaasassa silmälääkärissä, missä silmiin tiputettiin jotakin ainetta, mikä muutti pupillit suuriksi ja sen myötä näkymät lapselle käsittämättömän oudoiksi. Ihmisistä tuli pitkäkaulaisia soikeapäitä, mikä oli pelottavaa. Siksi hänelle aina ostettiin etukäteen jokin houkutin, esimerkiksi käsilaukku, jotta hän suostuisi lähtemään lääkäriin. 

Lääkäri kiinnitti huomionsa lapsen laukkuun ja kommentoi: 

- Sinä taidatkin olla vähän hienostelija!

Jyväskylässäkin käytiin silmälääkärissä. Sinne lapsi tuotiin "heftalla" korjatuissa laseissa. Lääkäri arveli:

- Kyllä tyttölapsella pitäisi olla kauniimmat lasit! 

Nämä kokemukset jäivät elämään perheen kollektiiviseen muistiin.

Joulusiivoja 4

 Ensivaikutelma on tärkeä taloon tullessa. Siksi pitää miettiä, miten muuttaisin kuistimme olemusta Joulupukille mieluisammaksi. Hmm... Iso-Iitalle ainakin pitää vaihtaa talvisemmat vaatteet ja - mitä ihmettä tekisin Anna-tädin patsaalle. Se onkin oma tarinansa.

Tuon keraamisen kapistuksen löysin parisen kymmentä vuotta sitten tonttimme kulmilta vanhan puretun ulkorakennuksen paikalta. Sen oli maahan haudannut Anna-täti nuoruudessaan.

Eräs toinen täti tuli tyttäremme ylioppilasjuhlissa kuiskuttelemaan vaimoni korvaan kyseisen esineen tarinan. Anna-täti oli saanut sen ihailijaltaan lahjaksi, mutta kun hän sitten oli valinnutkin toisen nuorukaisen, hänen oli päästävä siitä eroon. Niinpä hän oli haudannut sen maahan navetan taakse tuoreen sulhasen näkyvistä. - Minkä taakseen jättää, sen voi edestään löytää. Mutta ei kerrota kenellekään!

Iita valmiina talveen. Villapusero on ollut monen tytön päällä ja on edelleen kuvauksellinen.

Joulusiivoja 3

Meillä on eräässä kaapissa ylimmässä osastossa joulu&pääsiäis&ym.koristeita. Tänään oli vuorossa sen pengastaminen eli järjesteleminen sekä tulevaa joulua varten inventaario. Paljon nostalgisia tavaroita löytyi.

Anoppini, tämän talon entinen emäntä, asuessaan vielä oman anoppinsa talossa ( tarkan valvovan silmän alla ), osti mustal... kansallispukuiselta kauppamieheltä posliinikissan. Hänen uusi, oma, kotinsa oli jo rakenteilla. Niinpä hän arveli kissan olevan sopiva ensimmäiseksi koristeeksi uuteen omaan taloon.

Vuodesta 1957 kissa on hoitanut koristelutyönsä kiitettävästi. Joskus ajat ovat olleet ankarat, paloja on irtoillut korvasta ja hännästä. Joskus on oltu vuosia unohdettuna komeron nurkassa. Mutta kissallahan on yhdeksän henkeä, se sinnittelee yhä.

Joulukaktus oli kesän heitteillä puutarhassa. Tapojensa mukaan se alkoi nuputella jo marraskuussa. Nyt näyttää kukinta olevan ohi jo jouluun mennessä. Usein se kukahtelee keväällä uudestaan. Kissa sai luottamustoimen kukkavahtina.

 

Joulusiivoja 2

 Nurkkien koluaminen jatkuu. Mitä piileskeleekään kahden kaapin solassa:

Ahaa! Vanha kirjoituskoneemme, jonka kotelon maalasin Miranolilla joskus 1970-luvulla. Ja on kuin uusi, no melkein.

Siivoojan pitkä kynsi ei ole aikoihin ulottunut tähän pintaan. Jo oli aikakin!

 

Tulee aivan lapsuus mieleen. Isäukko kirjoitti vastaavalla vehkeellä jotakin tärkeää kirjettä. Seurasin koneen toimintaa mielenkiinnolla. Mitähän tapahtuu jos pidän sormeani tuon rivinvaihtovivun kohdalla niin kauan kunnes tela tulee siihen asti. Seurasi yllättävää epäjärjestystä kirjeeseen ja - jakaukseeni. Niin, siihen aikaan ei ollut Delete-nappulaa, jolla virheet olisi voinut korjata. Piti käyttää kumia tai valkoista lakkaa.

Uskomatonta, miten kehitys on kehittynyt!

Joulusiivoja

 Muutama päivä sitten virittelin vesi kielellä vanhaan hellaan "valakiaa". Letut maistuivat kyllä.

Mutta tänään emäntä patisti siivoamaan keittiön kaapin päällisiä; matala momma, kun on ei itse ylettänyt. Kun olin päässyt hellahyllyn kohdalle, katse kiintyi vanhoihin esineisiin.

Tuollainen silitysrauta oli minunkin lapsuudenkodissani, tämä on vaimoni peruja. Sitä kuumennettiin hellan päällä, kunnes se oli sopiva silitykseen. Ja kun se tietysti vähitellen jäähtyi, ei kun uudestaan hellalle.

Tähän nimenomaiseen rautaan liittyy tarina, joka sopii kerrottavaksi nyt joulun alla. Elintaso nousi myös meidän lapsuudessa - jotkut asiat sähköistyivät. Anopille ostettiin joululahjaksi sähkösilitysrauta, josta lapset tiesivät ja josta ei missään nimessä saanut hänelle etukäteen kertoa. Asia kuitenkin poltteli mielessä. Vaimon "velii" pystyi pitämään salaisuuden, mutta tämän verran hän paljasti:

- Kyllä minä tiedän, mitä pukki tuo äidille, mutta minä en kerro. Äidillä on jo sellainen, mutta siinä vahassa ei ole häntää!

Tässä kuvassa näkyy toinen pohjalaisista neuvotteluvälineistä - puukko on se toinen. Puntarilla selviteltiin monenlaisia painoasioita. Tällä esimerkiksi punnittiin suvun vastasyntyneet vauvat. Meidänkin esikoinen kietaistiin liinapussiin ja kiinnitettiin koukkuun. Kahvaa siirtämällä haettiin tasapainokohta, josta sitten punnittavan paino luettiin. ( 3 kg 700 gr ? )

Elon Musk

 Voihan olla, että menestys johtaa harhaan. Viisainkin voi mennä vipuun. Saattaa saada sulkasatoisen linnun metsästyshaukkaa tavoitellessaan.

Olkiluoto-ristikon ratkaisu

 Yritin nostaa vihjeistön vaikeusastetta.