Todistaja?

John Bolton: - I will testify! Trump: - The show must go on! #JohnBolton #DonaldTrump

Taas uusi "rauhan puolustaja"

#DonaldTrump: We will hit them harder than they have ever been hit before. #airstrike #QasemSoleimani

Viikon 51 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Khaled Hosseini: Meren rukous

Al-Holin pakolaisleiri on kuuma peruna meillä juuri nyt. Tekisi hyvää päättäjien lukaista tämä Dan Williamsin kuvittama Hosseinin koskettava runoelma pakolaisuudesta, jotta saisivat näkökulmaa siihen, mistä nykyajan kansainvaelluksessa voi oikeasti olla kysymys.

"Olen kuullut sanottavan, että me tulimme kutsumatta.
Että emme ole tervetulleita.
Että meidän pitäisi viedä epäonnemme pois täältä.

Mutta vuoroveden kohinan yli
kuulen äitisi äänen,
kun hän kuiskaa korvaani:
"Voi, jos he vain näkisivät
edes puolet siitä, mitä sinä tuot mukanasi, rakkaani.
Jos he vain näkisivät,
he varmasti puhuisivat lempeämmin.""

Al-Holin ongelmista kiinnostunut saattaisi löytää näkökulmaa Atte Kalevan jihadismia ja terrorismia avaavasta teoksesta: Jihad ja terrori

Khaled Hosseini:  Leijapoika

Ei tätä olisi pitänyt lukea joulun alla. Mutta kun minäkin olin kauan sitten "leijapoika", kun yllätin kylän pojat rakentamalla leijan ja lennättämällä sitä korkealla koin sen ihmeellisen avaruudellisen ulottuvuuden.

Kirjan lukeminen oli kuin olisi katsellut vieraan kansallisuuden kuvioiman kuultokudoskankaan läpi kaikkialla tunnettuja inhimillisen elämän muotoja valoisine huippuineen ja synkkine syvänteineen.  

Kirjan päähenkilö Amir kuvataan lapsuuden leikeistä ( velipuolensa Hassanin kanssa ) nuoruuden kautta pakolaiseksi aikuisuuteen Amerikassa. Amir on etuoikeutettu rikkaan isän poika. Palvelijan poika Hassan on isän tunnustamaton lehtolapsi. Amirin suhde Hassaniin on läheinen, mutta ristiriitainen. Lopulta hän pettää Hassanin auttamatta tätä uhkaavassa tilanteessa ja jättää hänet kiusaajien kynsiin. Lopulta elämä tasoittaa tilit Amirin kanssa hänen joutuessaan aikuisena palaamaan Afganistaniin ja taistelemaan edesmenneen Hassanin pojan puolustamiseksi. 


Linkki: 40-vuotinen sota Afganistanissa
Linkki 2: Demokratian alkuaskeleita Afganistanissa

Stressitesti

Nyt kun varmaankin olette tekin jo imuroineet viimeisetkin villakoirat sohvien alta...



ja ihmetelleet, mitä kaikkea on tullut säilytetyksi hyllyjen takana...



sekä tutkineet vaatekaapin päällä lymyävää, sentin paksuista villanöyhtää...



plus jäljittäneet hämähäkkien salaiset reittiseitit...



ja suorittaneet keittiössä rasvaimuja...



ynnä viimeistelleet vessan ylähyllymysteerin



onkin aika toivottaa kaikille rauhallista joulua!

 

Pyyhkeitä

Madridin ilmastokokous lässähti. Eräät saivat pyyhkeitä, joilla voi olla käyttöä helteissä.

Tyly linja

Ajan henkeä kuvaa hyvin naapurimme koviksen lausunto. - Pyydän anteeksi, että ymmärsitte väärin sanani ( tyhmät! ) koskien kommenttiani kassatyttösestänne pääministeristä.

Viikon 50 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Kjell Eriksson: Yökehrääjä

Kirjastossa pisti silmääni kirjan kannessa kaksi sanaa: Kjell ja Yökehrääjä. Olinhan juuri lukenut Kjell Westön kirjan ja kesällä taasen olin ostanut Kaskisten kalamarkkinoilta lintukirjan "Kehrääjä". Ehkä nämä olivat perusteet, jolla lainasin Erikssonin kirjan.

Ihmettelen kirjan nimeä. Yökehrääjä lentää esiin kirjan loppuvaiheissa enkä oikein näe sen merkittävyyttä kirjan sisällössä siinä määrin, että se on antanut teokselle nimensä. 

"Yökehrääjä" edustaa ilmeiseti nykyistä pohjoismaista rikoskirjallisuustyyliä. Henkilöitä marssitetaan esille melkoinen joukko. Heidät luonnehditaan ongelmineen elävästi. Tapahtumaketjut, joita on siis monta, kuvataan sekaisin lyhyinä pätkinä, jolloin lukijalle tulee hetken epätietoisuus siitä, missä mennään ( minulle ainakin tuli ). Ehkä ajatuksena, toiveena on sarja kohtauksia tulevaa elokuvaa varten.

Kirjan päähenkilö on rikospoliisi Ann Lindell, jonka ristiriitaisia suhteita työkavereihinsa ja omaan henkilökohtaiseen suhteeseensa esitellään niin, että tuntuu etteivät ratkaistavat työongelmat millään ehdi tulla selvitetyiksi. Loppuratkaisut tapahtuvat tietysti kirjan viime sivuilla. Paha saa palkkansa. Mutta aivan kuin kirjailija olisi jostakin suuttunut sankarittarelleen ja rankaisee häntä rakastetun menettämisellä sekä hyvän työtoverin kuolemalla.

Parasta antia kirjassa olivat kuvaus maahanmuuttaneiden elämästä Ruotsissa, suhteista kantaväestöön ja siinä ilmenevistä ongelmista ja myöneististä puolista.



Jukka Lilja: Kehrääjä - siivet pystyssä

Tämä kirja tuo esiin tekijänsä ja yhteistyökumppaniensa uskomattoman antautumisen aiheeseensa. Nopeasti selviää, millainen valtava, vuosikymmeniä kestänyt työmäärä sisältyy näiden kuvien ja tarinoiden hankkimiseen. Ja kaiken lisäksi kyseessä on yötyö, onhan kyseessä yölintu.
Varmaan luontoharrastajaa kutkuttaa myös kehrääjän erikoinen tapa pesiä maahan. Niinpä pesän etsintä vaatii "salapoliisin vaistoa", koska se on niin huomaamaton. Lisäksi monet yksilöt päästävät ihmisen kulkemaan hyvin läheltä, jolloin pesä jää havaitsematta. Mutta vuosien kokemuksen opettamana Jukka Lilja on kehittynyt mestariksi tässä lajissa.

Kehrääjä on siitä omituinen otus, että se voi vaipua horrokseen tietyissä tilanteissa; jos on ruokaa niukalti, jos sääolot ovat huonot - tai jos se joutuu ihmisen käsittelyyn rengastettaessa.
Lilja kertoo, miten hän joutui ottamaan emojen hylkäämän, horrostavan poikasen elätiksi. Hoidossa oli monenlaista kommellusta talven mittaan, mutta lentokykyiseksi poikanen kasvoi. - Itselläni oli myös kerran käenpiian poikasia hoidettavana, emo oli törmännyt autoon. Hoitosuhde muodostui varsin intiimiksi. Muuttokykyiseksi nekin kasvoivat, ja seuraavana kesänä yksi tuli takaisin.

    
Nokat vastakkain!                               Eletään sovussa!


Erkki Pirtola ym.: Alpon savannilla

Edellinen kirja edusti tiedettä ja tietenkin valokuvaustaidetta. "Alpon savannilla" on kai puhtaasti taidetta. Se on myös elämänkerta, mikä johdatti minut näkemään, miten maanviljelijäperheen peräkamarin pojasta sukeutui kansainvälisesti tunnettu ITE-taiteilija. ( ITE eli Itse Tehty Elämä tai visuaalinen kansantaide )

Alpo Koivumäki oli lapsena "se koulun hiljaisin", ei juuri kaveerennut kylän poikien kanssa. Koulunkäynti ei juuri kiinnostanut, opiskelu kylläkin. Äiti kannusti oppikouluun, mutta hän meni mielummin maamieskouluun. 

Maanviljelijäuran loputtua, alkoi Alpon luova kausi patsaiden teon myötä. Taideko vilkastutti hänen harrastuselämäänsä muutenkin? Mukaan tulivat tanssi, haitarinsoitto, karaoke, runous, kielten opiskelu. Karaoke! Eipä ollut hiljainen mies arka, itseluottamus oli kohdallaan.

Taiteenteon periaatteenaan hän pitää sitä, että tekee itse: "Työt on, mitä ittestä irtoaa." Hän ei siis käy taidenäyttelyissä katsomassa mallia eikä lue toisten runoja, hän tekkee "itte". Toisaalta taideteokset tehdään muille nähtäväksi. "Jos osaa tehdä, niin antaa loistaa. Jos ihmiset ei haluaisi nähdä, niin en tekisi - tekemiseltä putoaisi pohja pois."
Vapaus on erittäin tärkeää hänelle, ja ainutkertaisuus. Saman toistaminen tai tilaustyön tekeminen alkaisi pian muistuttaa navettatyötä.

Alpon taiteessa on myös kannanottoja uskontoon, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen. "Sama vesi kiertää maapallolla, kaikki kiertää maapallolla, joten on kaikkien asia, jotta täällä pystyy hengittämään."



Kauhajoella 2013