Peleistä

Hahmoni: Jörö

- Pappa! Mee Moveen! ( Moviestar Planet )

- OK! ( Pahus! Se tyttö tahtoo taas pelata. )

- Mee soppaileen! Vaatteita!

- OK! ( Huokaus! )

- Sulla on rököpaita. Osta hienompi!

- OK! Ai juu - mulla ei taida olla tarpeeksi ( onneksi ) rahaa.

- No, hanki sitten, höpsö!

- En nyt muista miten. ( On tämä vaikeaa. )

- Viime kerrallahan minä näytin. Tee vaikka tehtäviä. Niistä tienaa.

- OK! ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )

Mommin hahmo: JooJoo

- Mommi! Joko sä latasit sen Clansin? ( Clash of Clans )

- Joo-o! ( Pahus! Se poika tahtoo taas pelata. )

- Millä levellillä sä oot?

- Kakkosella.

- Ooksä hyökänny vielä mihinkään?

- En ole vielä. ( Huokaus! )

- No mee sinne atakkiin! 

- Ai miksi? ( On tämä vaikeaa. )

- Saat sopivan vastuksen, kun painat mätsiä. Sun kantsii mennä sinne atakkiin usein.

- Ok!  ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )

- Mutta muista, ettet paa niitä jousimiehiä ensin hyökkäämään, vaan barbaarit.

- Ok!

- - -

- Mommi! Nyt me on puhuttu tästä jo neljäkymmentä minuuttia.

- No pitää vissiin lopettaa. Minä soitan, jos tulee jotain ongelmia.

Ps. Pappa rupesi pelaamaan pasianssia. Mommilla soi Piano Tiles. 

-TON -TON

Vähän aikaa sitten kaikki oli vielä hyvin.

Mutta nyt on TON-TON-tammikuu:  tipaTON, rasvaTON, laktoosiTON, sokeriTON, mauTON...

.
Facebook.kaveri 1: - HerkuTON.
Facebook.kaveri 2: - KahviTON.
Facebook.kaveri 3: - MahdoTON.
Facebook.kaveri 4: - OlemaTON.
Facebook.kaveri 5: - Mitä sä meinaat matkallasi syödä ja juoda?
Pappa: - TONnikalaa ehkä ja jotain kuplaTONta.
Facebook.kaveri 6: - Voi onneTONta!

Kurmetin ( gourmet ) alkuperästä

Joulun aikaan ajatukset väkisinkin pyörivät ruoka-asioiden ympärillä. Siksi julkaisenkin lyhennelmän historiallisesta tutkielmastani.

1700-luvulla ranskalainen kreivi ( de Maupertuis ) seurueineen matkusti Suomeen tutkiakseen, olisiko maapallomme navoiltaan litistynyt, vaiko mahdollisesti venynyt. Tähtitieteilijän avustusjoukko puolestaan litisteli yöpymispaikkojen piikoja. Eivät sitten toki jääneet odottamaan, josko navat alkaisivat venyä.

Matkalla Lappiin he tulivat pysähtyneeksi Kurikan metsäkämpän ruokalaan. Onnekseen he eivät tienneet, että keittiön puolella hääräävät naisihmiset olivat tunnetut hutiloivasta kattauksestaan. Paikalliset välttivät viimeiseen asti menemästä sinne syömään. Nyt heitä oli kuitenkin kertynyt utelias joukko todistamaan kreivin seurueen ruokailmeitä.

Piiat kantoivat pöytiin lautasia, joille oli lätkäisty hätäisesti muusikokkareita ja poronkäristyksen riekaleita, päälle oli räiskäisty kastikeroiskeita. Juomaksi tarjoiltiin koivunmahlasta käytettyä simaa.

Ja voi ihmettä! Ranskan herrat hämmästelivät ja nautiskelivat täällä pohjan perukoilla näin taivaallista tarjoilua – ja niin pehmeä viini. Paikalliset pudistelivat päitään: herrat ja herrojen kotkotukset.

Kreivi ylisti emäntää. Seurueen kartografi Jean-Guide Michelin yritti houkutella keittäjän retkikunnan kokiksi kielivaikeuksien vuoksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Ruokalan oven yllä olleen kyltin sanan ”KURMET” hän kuitenkin pystyi painamaan mieleensä ( lyhenne sanoista Kurikan Metsä Oy ). Ranskan kieleen muuntuneena ”Gourmet”.

Näin sai alkunsa hosuvien metsäkämpän piikojen ansiosta kaikkialla tunnettu herkkuruokiin ja hienostuneisiin viineihin liitetty sana.   

Palattuaan Ranskaan Jean-Guide Michelin tuli ajatelleeksi muistellessaan kaukaista KURMET-ruokalaa, että ruokapaikathan voisi luokitella jonkinlaiseen laatujärjestykseen. Niin saivat alkunsa kuuluisat Michelin-tähdet.

Jänikset

Käväisin jokunen päivä sitten Lahdessa katsastamassa koiraperheen karvakuonojen kuntoa. Lähtiessä en tullut kurkistaneeksi takapenkille, josta olisin löytänyt kaksi salamatkustajaa, jänikset Helmi ja Ilmi.

Varsin ystävällisesti meidät ottivat vastaan Muru ( valkoinen ) ja Molly ( musta ).

- Olkaa hyvät ja käykää peremmälle!

Mietittiin siinä yhdessä tuota tarjoilupuolta.

Ilmin jutut saattavat kiinnostaa...                                                                  tai sitten eivät.

Heilmillä on hyvin luottamuksellisia asioita...                                            Ei voi vähempää kiinnostaa.

Otetaanpa välillä vähän rennommin.

Kotoisen jouluinen tunnelma. Tänne voisi jäädäkin.

Rauhallista Joulua !

3D-Pappa

- Pappa! Katso, tuolla menee 3D-Pappa!
- Siis mikä? Siis missä?
- Tuolla noin, samanlainen mies kuin sinä.
- Onhan meitä!
- Eikun oikeesti! Sillä on yhtä vähän tukkaakin, ja vaatteetkin on melkein samat.
- Tämä taitaa olla eläkeläisten suosima paikka.
- Kengätkin! Ne on kuule sun 3D-kopioita.
- Niin, tosiaan. Tuolla baarin takahuoneessahan on sellainen tulostin. Sieltä ne tulee.
- Mutta mistä ne tietää, kuka on alkuperäinen sinä?
- Ei ne tiedäkään. Tiedätkö sinä? Minähän voin olla kopio.
- Ei mitään välii. Sinähän maksat.
- Mitä sitten, jos meille ukkeleille tulee riita siitä, kuka on oikea? Ja mitä jos minä häviän?
- Lähdetään äkkiä täältä!

Tiedettä

- Pappa! Tiesitkö, että Merkuriuksella on vain kolme päivää kahden vuoden aikana?
- Voi veljet! Ja siis kolme yötä. En minä jaksaisi nukkua niin kauan.
- Etkä tarkenisikaan. Yöllä siellä voi olla 180 astetta pakkasta.
- Vaikka se on niin lähellä aurinkoa?
- Ja päivällä sitten paistuisit satojen asteiden paahteessa.
- Kyllä Maa on sentään maailman paras paikka!
- Mitä sitten, jos maapallo lähtisikin yhtäkkiä pyörimään toiseen suuntaan?
- Siinä voisi monen lippis lentää päästä.
- Joo, ja ilta alkaisi muuttua taas päiväksi ja sitten aamuksi.
- Niin ja sinun pitäisi mennä taas kouluun, toisen kerran samana päivänä.
- Eikä!
- Mutta hei! Jos sitä jatkuisi, niin minä alkaisin nuorentua. Tukka rupeaisi taas kasvamaan, ja minä komistuisin.
- Eei!
- Joo-o! Mutta sinulle kävisi huonosti. Sinä muuttuisit ennen pitkää taas vauvaksi.
- Höpsö!
- Eikö?!

Matkalla

Lyhyellä matkalla D-sonit Peuhapalatsiin ( Activity Park ) ehtii käsitellä monenlaisia inhimillisen elämän puolia. Perillisen Insinööritaustastakohan johtuen keskityimme lähinnä teknisiin ilmiöihin.

- Pappa! Tämä istuinlämmitin on mukava.
- On se mukava keksintö.
- Eikö se voi polttaa?
- Siinä on varmaan termostaatti, joka kytkee sen pois päältä.
- Mutta entä, jos ei kytkekään. Polttaisiko sitten?
- Polttaisi varmaan. - Kerran minulla oli vanha auto, johon ostin irtolämmittimen matkustajan paikalle. Mommi istui aina siinä. Sitten sen lämmittimen kangas kului puhki, ja Mommin takapuoli alkoi kärytä.
- Mitä Mommi sanoi?
- Kiljui kamalasti.
- Mitä sinä teit?
- Minä irrotin lämmittimen ja heitin sen roskiin.
- Ei olisi kannattanut. Ajattele kuinka kivaa olisi ollut ottaa makkarat mukaan ja grillata siinä samalla ajellessa.
- Totta! Sinapit olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan.

- Pappa! Oliko tuo se peltipoliisi?
- Oli se. Se mittaa meidän nopeuden. Jos me ajetaan ylinopeutta, se nappaa valokuvan meidän  rekisterilaatasta, ja niin napsaahtaa meille sakko.
- Mutta entäs, jos meidän autossa olisi sellainen nappula, josta aina painettaisiin peltipoliisin kohdalla ja rekisterilaatan eteen laskeutuisi levy. Se ei näkisi numeroa. Eihän, Pappa?
- Ei tosiaan. Ja me voitaisiin vaikka näyttää sille pitkää nenää ja älvistellä että LÄL-LÄL-LÄÄ! ÄHÄKUTTI!
- Eikä silti tulisi sakkoa, eihän Pappa?!