Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- Liikenne
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Omituista
- Minun mielestäni vanhat ihmiset ovat jotenkin omituisia.
- Ai jaa! Ajattelet, että minä ja Mommi olemme o m i t u i s i a.
- No ette te, vaan vielä vanhemmat. Niinkuin Mumi tai Vaari.
- Yhdeksänkymmentä- tai satavuotiaat? No, millä lailla?
- Jos vaikka lapsenlapsenlapsi tulee kylään, ne ilahtuvat ihan älyttömästi. Ja ne taputtelevat ja halaavat.
- Niin se halaaminen on kyllä liikaa. Mutta onneksi et ole kreikkalainen tai espanjalainen.
- Miten niin?
- No, siellä ne lisäksi vielä p u s s a i l e v a t k i n!
- Kamalaa!
- Eikö!
- Sitten ne antavat aina paljon karkkeja ja lahjoja ja rahaa.
- Johtuisikohan se siitä, että kun he nyt aika harvoin näkevät omia lapsenlapsenlapsiaan, niin sitten tavatessanne riehaantuvat vallan.
- Joo, ehkä niin!
- Minä ainakin riehaantuisin.
- Omituista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti