Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- Liikenne
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Lohdutus
- Hei Pappa! Kiitos siitä pelin ID-koodista!
- Se oli sellainen hiihtolomalahja.
- Ei sellaisia olekaan.
- No olkoon sitten yllätyslahja. Vai osasitko odottaa sitä?
- En! Ylläri se oli. Ja se, että kone lagasi sillä koodilla.
- ???
- Siis meni kumoon.
- Putosiko se ???
- Höhlä! Se tilttasi... jumittui.
- Ahaa!
- Joo, mutta kyllä se nyt pelittää.
- Minulla on puhelimessa sormenjälkitunnistus.
- Tiedän. Ei tarvi muistaa koodia.
- Turha varastaa tällaista luuria.
- Mutta jos varas vie puhelimen ja sun käden. Se juoksee ulos pensaan taa ja kokeilee hulluna kaikkia sormia siihen.
- Minä huutaisin: OTTAKAA VARAS KIINNI! TUO HETI KÄSI TAKAISIN!
- Ei se varmana onnistuisi. Sun irtokäsi pian tulisi entistä ryppyisemmäksi eikä tunnistus pelaisi enää.
- Ei niin. Ei sitä kannata viedä.
- Hyvä! Voit ottaa nyt ihan iisisti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti