Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- Liikenne
lauantai 5. maaliskuuta 2016
Noloa
- Antaisitko tuon servetin, jonka pudotin!
- No, etkö muka itse saa?
- Kun tuo möhö...
- Oliko pakko ottaa perhepitsa! Arvaa nolottiko? Yksin! Perhepitsa!
- Mehän ollaan perhe, minä ja möhö. Ja kun minulla tuli se pitsapassi täyteen.
- Apua! Onko sulla pitsapassikin tänne? Nyt nolottaa!
- Minua taas hävettäisi, jos minä raahaisin sinua käytävää pitkin tuohon lelukauppaan, ja sinä vastustelisit ja huutaisit niin, että koko kerros kaikuisi: EN TAHDO LELUJA, EN TAHDO LELUKAUPPAAN!
- Ja minua nolottaisi vielä enemmän, jos raahaisin sinua sinne, ja sinä tarttuisit ovenpieliin ja karjuisit: EI LELUJA PAPALLE, EI LELUJA PAPALLE!
Ja sitten sinä ostaisit kuitenkin sellaisen pienoismalliauton, josta sinä tykkäät.
- Höh!
- Ja kassalla - arvaa mitä! Sinä vetäisit esille kanta-asiakaskorttisi..!
- Niin tietty! Onhan minulla niiden kortti!
- Eii! Apua!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti