Sattumasta

Oletko sattunut koskaan voittamaan Loton pääpottia?
En minäkään! Arpajaisissa saatan hyvällä onnella voittaa kuivan kuivamustekynän.

Kruuna vai klaava? Klaava! Tai ehkäpä kruuna, sattuma ratkaisee. Tuurilla arvaan oikein.

 

En pidä itseäni onnettaren suosikkina. Mutta olen vielä hengissä. Sattumalta.

Pikkupoikana teimme kavereiden kanssa puusta pyssyjä, jousia, nuolia ja muuta inkkareille tarpeellista varustusta. Meidän leirin oli määrä olla metsikössä valtaojan toisella puolen. Vuolaan virran yli kulki lankku, jota pikin taiteilimme. Kun tuli minun vuoroni, horjahdin veteen - uimataidoton. Sattumalta, onnekkaasti, molskahdin ylävirran puolelle, joten sain jonkinlaisen otteen lankusta. Kaverit auttoivat ylös. Jos taas olisin pudonnut alavirran puolelle...

 



Koulupoikana kaveerasin erään perheen nuorimpien poikien kanssa. Siellä oli niitä iso liuta, vanhimmat jo raavaita miehiä.

Perhe asui laakson toisella rinteellä, meidän koti oli vastakkaisella. 

Kaveri huikkasi pihaltansa ja yritti houkutella minua tulemaan kylään. Tavallisesti olisin innolla lähtenyt, mutta nyt, sattumalta, ei huvittanut. Ajattelin, miten raskasta olisi sitten rajujen leikkien jälkeen kiivetä jyrkkää rinnettä takaisin kotiin. Selvä tekosyy.

Seuraavana aamuna kaveri ei tullut koulubussiin. Sairastunut varmaan, ajattelin. Koulun pihalla ympärilleni kertyi rinki. Kaikki utelivat, josko tietäisin, mitä siellä oli tapahtunut. Kävi ilmi, että perheen isä oli humalapäissään riehunut aseen kanssa, ampunut äitiään puolustavan poikansa ja lopuksi itsensä. 

 

 

Nuorukaisina, varusmiehinä, lähdimme kaverin kanssa innolla iltalomalle, taisi olla viikonloppuvapaa. Koska rahavarat olivat niukat ja koska intin litteroita sai niin harvoin, lähdimme tien varteen liftaamaan. Siihen aikaan peukalokyydillä matkustaminen oli tavallista, ja varusmiehiä mielellään otettiinkin kyytiin.

Eipä mennyt kauankaan, kun pieni pakettiauto pysähtyi. Mutta harmillisesti vapaita paikkoja oli vain yhdelle. Sattumalta en ollut tarpeeksi ripeä ehtiäkseni ensimmäiseksi. Niinpä jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä.

Luin sitten parin päivän päästä lehdestä, miten pieni pakettiauto oli ajanut kolarin. Pääsin mukaan sotilaallisiin hautajaisiin ampumaan kaverilleni kunnialaukauksia. 

 



Ehkä sittenkin pidän itseäni onnettaren suosikkina. Ei sen lottovoiton niin väliä ole. Olen elossa! Olenhan voittanut niin monissa "sattuman arpajaisissa". Ajattele vaikka, miten onnekkaasti - sattumoisin - yksikään esi-isistäni ei kuollut lapsettomana!!