Murretta

Opin uuden sanan seurustellessani kutovien naisten kanssa:

Saisko puhutella?

Ei meillä mykkäkoulua pidetä, vaikka satunnaisesta tarkkailijasta saattaisi siltä tuntua. Ollaan ihan hiljaa vaan.
   Ei meiltä sanatkaan lopussa ole, ei toki, mutta puhua ei nyt vaan saa. Käsittämätöntä miten joskus lentokoneeseen sattuu lähi-istuimelle selostaja, joka jaksaa paasata koko matkan ajan, tuntikaupalla, kaiken maailman asioita, joita ei taatusti haluaisi kuulla. Mutta kun korvia ei saa suljetuksi niin kuin silmiä. Nyt ollaan kotona varsin vaiti vaan!
   Ulkomaanmatkalla pisti silm - korvaan, miten ravintoloissa tai vaikka busseissa kävi jatkuva pulina. Outoja nuo espanjalaiset! Me vain istuimme sanomattomina kuin mutistit. Mutta sanotaanhan, että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä - tai kolmella, jos saame otetaan mukaan - neljällä, kun englantiakin aika yleisesti osataan.

   Ajat muuttuvat. Ennen istuimme aamukahvipöydässä kumpikin lehtensä takana. Sieltä silloin tällöin kommentoimme lukemaamme. Saattoi jopa syntyä pientä keskustelunpoikastakin. Nyt kummallakin on tabletti, joista toki lehtiäkin selataan, mutta myös TV-uutisia tai muita videoita kuulokkeet korvilla katsellaan. - Ei käy keskusteleminen!

   Ja sitten päivän askareihin. Vaimo puurtaa blogiansa tai postcrossing-tutkimuksiansa pöytäkoneensa ääressä. Aikaa sitten opin, ettei käynyt minkäänlainen keskeytys: - Näyttää sadeksivan! Tai: - Naapuri hakee postiansa kumman myöhään tänään.
   Itse saatan opiskella koodausta, jolloin on myrkkyä kesken visaisen bugin etsiskelyn kuulla: - Oletko nähnyt missään sitä pienempää kurinvarrastani? Tai: - Syötäisikö tänään kalasoppaa?

   Illalla harrastamme lueskelua. Ikävää jos toinen keskeyttää juuri ratkaisevalla juonenmutkalla. Voi kadottaa ajatuksen, jopa rivin, jota oli lukemassa.
   Onko tämä ongelma, muka? Ei sinne päinkään! Olemme oppineet kohteliaasti kysymään: - Saisko puhutella? Minkä jälkeen voi sitten ilmoittaa etukäteen lyhyeksi muotoillun ajatelmansa - jos luvan saa. Useinkaan ei tosin tule mitään ajatelleeksi.

Teneriffa 2018_18

Mitä jäi mielen perukoille kotona muisteltavaksi:

Auringonlasku Punta Bravan suunnalla.

Tämä on toistunut ennenkin. Sateessa Charcon aukiolla.

Sadetta paossa saaren etelärannikolla.

"Peikkometsässä" La Gomeralla.

Panoraama Puerto De La Cruziin päin.

Teide arktisimmillaan.

Teneriffa 2018_17

Mercado Municipal del Puerto de la Cruz

Oma koti kullan kallis

kanarian tyyliin.

Tarkastettu: Hyväs mallis!

Laitettaisko myyntiin?

Hartahana Ilmi pohtii,

kaivaa tuntojansa syvältä.

Sanoako ääneen tohtii:

Kotimatka tuntuis hyvältä!

Teneriffa 2018_16

Teneriffan banaani on nimeltään platanos.

Ilmin mielessä on banaani,

joka ylhäällä on tertussa.

Kiipeämisen vaiva vaan niin banaali,

maukas maku tuossa herkussa.

Plantaasilla kävi huono tuuri,

saalis vaikka oli matala,

varas kiinni jäikin juuri,

tyhjiin raukes´ aie katala.

Teneriffa 2018_15

Pohjalaisen disko risko

löytyy varmaan vasemmalta.

Kukaan likkoja ei sinne kisko,

kokemusta löytyy aiemmalta.

Kuinka paljon lienee kello?

Asut taitaa olla kunnossa.

Täältä tullaan! Hellou Bello!

Mielenrauha hyvä tunnossa.

Teneriffa 2018_14

Plaza Viera y Clavijo

Varmaan mollivoittoisesti urkuja

soittaisi hän, jos vain osaisi,

säälii aivan puiston spurguja,

joita kohtalo niin kovin kolhaisi.