Kesto-keskiviikko

 Reilu 15 vuotta sitten kävin Amerikassa, USA:ssa, Ohiossa. NHL-matsin oheistuotteista ostin Blue Jacketsien lippiksen. Hyvin on kestänyt, mitä nyt vähän haalistunut niin kuin kantajansakin. Vaimo tosin kommentoi, tyylilleen uskollisena, ettei ollut mikään ihme, että lakki kestää - kun ei ole terävä pääkään!

En ole erityisemmin ajatellut kestävää kulutusta, kiertotaloutta tms. pitäessäni vaatteita. Kuvassa näkyvät farkut ovat muuten vanhemmat kuin lippis. Mutta onkohan se nuukuutta, kun en tykkää ostella vaatteita. ( Linkki )

Turhake-tiistai

 Jokin järjestö valitsee "vuoden turhakkeen", esineen, jota ilman oikeastaan tulee ihan hyvin toimeen. Minä olen tälle tiistaille valinnut turhakkeen, jonka puutarhakuumeessani ostin joitakin vuosia sitten.

Se on putki, väline, jonka avulla voi päästä eroon kukkapenkin tai nurmikon voikukista. Mitä suotta! Katsokaa komeaa voikukkaketoani ( nurmikkoani )! Ja mikä hillitön työmaa se olisikaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia jne.

Putkessa on karkeaa suolaa, joka kohdistettuna kasvin päälle, antaa sille kuolettavan tujauksen.

Maanantain musta aukko

 Viime aikoina joka aamu, kun tutkin sanomalehteä, huomaan mustan aukon taas avautuneen. Pitääkö pöyristyä, vai riittääkö kun leuka loksahtaa?

Mutta tänään aamuhämärissä minun pitää mennä aukaisemaan oma musta aukkoni - ei sieltä alhaalta, vaan ylhäältä; hammaslääkäri tutkii, voidaanko koloilleni tehdä jotakin, vai nypätäänkö musta aukko kokonaan pois.

 

Sunnuntain toivotut kelat 23

 Paul McCartney

Lauantain löydöksiä

Hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä? Kalaverkon paikkaajako? Ehkäpä niin, mutta myöskin jättipalsamin etsijä. Jokipakana, jonka varrella asumme, on ilahduttanut meitä. Sen rannoilta ampuu jättipalsami siemeniään tontillemme, se viheliäs vieraslaji. Ja niitä siemeniä tulee suunnilleen kourallinen kymmenenkin metrin päähän. Mitä tehdä? Etsiä taimet ja kitkeä!

Tämä yksinäinen piileskeli liiterin kivijalan juuressa.

Nämä kyykkivät pensasaidan alla.

Näitä piti kurkotella joenpenkalta hukkumisen uhalla.

Sitten, kun luuli kaikki jo löytäneensä, vielä sai saappaiden välistä todeta työnsä toivottomuuden!

Äkkäsin paikallisesta lehdestä, että poimimalla vieraslajeja, lähinnä juuri jättipalsameja ja lupiineja, voisi ansaita rahaa. Miksen voisi peltotilkkusellani ensin viljellä niitä. Nehän kasvavat hanakasti ilman lannoitteita ja maan muokkausta. Ja sitten vain kerätä pois, ja rahat plakkariin. Mutta tarkemmin luettuani, huomasin niiden budjetin olevan 3300 €. Ei kannata. Taas meni hyvä bisnesidea hukkaan!

 

 

Pakkausperjantai

 Olimme eilen vaimon kanssa kokouksessa, jossa muiden asioiden ohella esitelmöitiin kodin jätteiden lajittelun uusista tuulista. Paljastui, että olimme lähes vuoden ajan kompostoineet elintarvikejätteitä laittomasti ilmoittamatta siitä jätelautakunnalle.

Mutta mielenkiintoista oli myös väärä käsityksemme pakkauksesta. Nimittäin, jos ostan rullan muovipusseja ja panen siihen vaikka pullan tai marjoja, pussi ei olekaan muovipakkaus, vaan sekajätettä. Kyse on jostakin tuotevastuujutusta.

Tänään istuskellessani vessanpytyllä ( vessanpytyllä tulee kaikenlaisia ajatuksia helposti mieleen ) katseeni kiintyi vessapaperirullan sisällä olevaan pahviputken palaseen. Kun paperi on käytetty, onko jäljellä oleva kartonkipakkaus? Eihän se sisältänyt mitään, päin vastoin!!! Mielenkiintoista tämä lajittelupolitiikka!!

Tonkkatorstai

 Kymmeniä vuosia sitten ostin huutokaupasta tonkan. Aikomus oli ruveta tekemään sahtia. - Olen nimittäin vanhaa hämäläistä sahdintekijäsukua. Isäukko oli kova mies, viimeiset sahtinsa hän teki 90-vuotiaana tyttäremme häihin. Häät pidettiin heinäkuussa - arvatkaa, oliko vaikea saada pysymään sahdin käyminen kurissa kesähelteillä. Upotimme tonkat kaivoon.

Tämä ei ole niitä sahtitonkkia. Tämän tosiaan ostin huutokaupasta. Tonkan nykyinen käyttötarkoitus paljastaa, millainen sahdintekijä minusta lopulta tuli. En kai ole viherpeukalokaan, kyseinen kasvi asettautui omia aikojaan kasvamaan tonkkaani.