Viikon lintu

Hautominen käynnissä. Kaisa Kerttunen tästä vielä kehkeytyy.

Hautoja pyrähtänyt hetkeksi nokkimaan einettään.

Siipien sommittelu menossa.

Tuo koipeliini potkii ennen aikojaan.

Se pitäisi saada kohdalleen.

Kääk! Nokka menee lyttyyn, meneekö sun pyrstönkiinnitys ihan pyttyyn?

Aika hämärää, sanoisin. Saisiko silmiä, pliis?

Heti minä tänne liitelin ja pienellä laululla Mommia kiittelin!

Kukat ja kerttunen,

näkymä on herttainen.

Kun nyt vielä on kesää, harkitsen tästä itselleni pesää!

 

Myrskykö?

Eipä siinä pahemmin käynytkään. Sylvia ei tullut kylään! 

Myrsky tuloo!

 Mutta sitä ennen..

Luova joutilaisuus

 Saanko esitellä: Pulmu Sirrinen

Kaikki alkoi tästä. Oli sunnuntai. Kirjastoon pääsee nykyään sunnuntainakin, jos on kortti ja koodi. Ei sen tarvitse olla Oodi!

Kaikkea tietoa ei saa googlelta; etsivä löytää oikeaa kirjallisuutta. Ja kun tärppää, voi alkaa nypertää.

Värkissä löytyy ( purkulankoja ) ja työkaluna koukku.

Helmitaulu edustaa low-tech-laskentatehoa. Pysyvät kierrokset kurissa.

Ei tarvinnut kauan hautoa. Kohta pyrähti Pulmu Sirrinen oksalle ihmettelemään maailman menoa.

Ja kotona on pehmeä pesä toisen siivekkään vierellä. Varmaa on, ettei tämä tähän jää. Esimerkkejä löytyy aikaisemmista luovuuskohtauksista. Seuraavan nimeksi kaavaillaan jo Kaisa Kerttusta.

Ei kannata tulla häjyylemähän

 

Täälä on täysi valamius! Löytyy puntaria, ja pesäpallomailaki on ovensuus valamihina. Itte pirän puntarin, emännälle sopii paremmin maila. Kun tuloo rumaahine rapuulle, heti kopahutan nupin klommoolle. 

Ja rumis tyännetähän luamahan. Kannattaas tulla sateella, menis raato paremmin alavirtahan. Jos tuutta joukolla, siiton hankaluuksia. Menee lakialla kanava tukkohon, ja tuluva nousoo vainioolle. Kun ne käy siälä sumaa purkamahan, ne sadattaa meitä perkeleen puumereita. - Taas on klommopäitä kalmoja pinos. Eikö niitä saara kurihin.

Sevverran tuloo harmia, kun sitten koppalakit käy kyselemäs, onko taloos puntaria näyttää. Onneksi tuli nakattua roska luamahan, sieltä on paha naarata. Vois löytyä paapan vanahan polokupyärän, paran ja Männyn Karin aikoinaan heittämän tyäntökuulan alta jotakin.

Mutta nyt tulin aatelleeksi. Mitäs jos musta joskus teherähän ministeriä! Ne varmahan kaivaas tämänkin jutun esiin somen syävereestä ja sitten mua lyätääs vanhoosta synneistä kun viarasta sikaa. Se on ajan henki. Paree kun en kerro mitää!

Sammaloittaminen

 Taannoin, yli 20 vuotta sitten, teetimme putkiremontteja. Viemärit menivät uusiksi. Niinpä jäi useampi likakaivon rengas kieriskelemään puutarhaan. Jotakin käyttöä niille oli keksittävä.

En viitsi paljastaa, mitä siinä hämmentelen. Nykyään täysin laitonta ja rikollista.

Miilu on ollut monta vuotta käyttämättömänä. Emännän mielestä sille pitäisi tehdä jotakin. Pelkkä kukkapenkki ei riitä silmän iloksi.

Hyvä on sitten! Ajattelin naamioida sen sammalilla ja jäkälillä, joita jo luonnostaan näytti sen pintaan kehittyvän. Kuinka se tapahtuu? Oli turvauduttava pohjattoman tietopankin puoleen; kuukkeloin siis ja konstit kekkasin: litra luonnonjugurttia ja sammalensilppua sekaisin ja sillä miilun posken komiaksi tekaisin.

Olihan siinä kikkailemista saada mössö pysymään pystysuorassa betonissa, mutta onnistuin. Aika vaalealta näyttää jugurtista johtuen. Jätimme projektin viikon reissumme ajaksi. Olimme varmoja, että ukkossade oli sillä aikaa huudellut sörsselit alas, vaan ei ollenkaan...

Mutta omituista kyllä miilun yläosa vaikutti muuttuneen sammaloituneemmaksi, alaosan jäädessä ennalleen. Ei hitto! Tarkempi tutkimus osoitti koko satsini olevan harmaassa homeessa. Kuinkas nyt suu pannaan?!

_______________________________________________

No niin! Nyt on eletty reilu vuosi ja on aika katsoa, kuinka sammaloituminen on edistynyt. ( 3. 9. 2024 )

Miilun kylki on kuin vauvan posket! Minun vaivannäköni on valunut maahan, vain muutama kökkö on takertunut paikalleen.

Nuo kaksi kikkaraa vaikuttavat kuolleilta. Mutta katsokaa sauman yläpuolen vihreää rehotusta, luonto pärjää omillaan!

Hyvällä tahdolla saattaisin kuvitella tuossa kyljessä jotakin vihreää, maassa ainakin on. - Mitä opin tästä: En enempää peukaloi sammaloitumista!

Kotiseututalo

 On heinäkuu ja lomakausi parhaimmillaan. Siitä huolimatta uskaltauduimme vaimon kanssa haistelemaan työilmapiiriä Padasjoen kotiseututalon museokouluun. Olemme toki opefossiileita yli vuosikymmenen takaa, mutta ehkä juuri siksi kestimme ajatuksen.

- Kalle siellä takana, nyt tarkkana!

Tämä homma vaatii lihasta!

Eipä mahdu vanha ope pulpettiin.

Yleisesti tunnetut tosiasiat: opettajilla on istumatyö, pitkät kesälomat, lyhyet työpäivät ja välituntisin ne juovat vain kahvia.

Padasjoen kotiseututalo