Vekotin

 Puuseppä taitaa tehdä ihan mitä vaan. Appiukko oli puuseppä. Puu on jurvalaasten muovailuvahaa, sanotaan täällä päin. Ja nyt löysin sellaisen muotoilun, jolle ei keksitty nimeä.

Fortunan esiaste puusta?

Flipperin esi-isä?

Pelivekotin?

Näin se toimii:

Tylsät sakset

 Anopin aterimien joukosta löytyivät tylsät sakset. Veikkaisin, ettei nuori polvi tiedä niiden käyttötarkoitusta.

Itselläni on hämärä muistikuva isoäitini kaffipöydästä, missä hän pienisti niillä sokeria. Ja on tällaisia myynnissä torilla, 4 € - 30 €.

Metalleja

 Lajittelu on ankaraa; metallit pannaan eri lootaan kuten myös mitalit. Kysyin pojalta, mitä näille tehdään - pois vaan, oli vastaus.

Oliko siis harjoittelu ja vaivannäkö eri lajeissa turhaa. Ei suinkaan. Kukin palkinto oli ilmaus saavutetusta tuloksesta, kukin onnentunne rakensi positiivista minäkuvaa: olin hyvä, joskus paras. Ja kun joskus hävisin, tietoisuus menestyksestä toisinaan, vahvisti luottamusta omiin taitoihin.

Nyt nuo mitalit saavat sulaa metalleiksi. Niiden tehtävä on tehty.

Ankkakeinu

Näyttää siltä, että kullakin vuosikymmenellä on omat ja samat näkemyksensä lasten leikkikaluihin. Ainakin itsevalmistettuihin. Omasta lapsuudestani muistan, miten joululahjaksi saimme ankkakeinun, mahtavan. Pukki oli sen tehnyt. Nyt peratessani nurkkiamme löysin vaimon lapsuuden ankkakeinun. Melko lailla samoilla piirustuksia tehty; appiukko olikin puuseppä. Nyt taitaa ankan lähtö olla lähellä!

 

Kolmipyörä

 Edellisessä jutussa oli puhe kehittävistä leluista. Myös erilaisia taitoja edesauttavat vempeleet olivat tarpeen. Kuten myös tämä neuvostovalmistetta oleva kolmipyörä.

Kuva ei liity muuttohysteriaani, tulipahan vain muuten mieleeni. Neuvostovalmistetta oleva pyörä oli niin jäykkä polkea, että se kehitti lapselle sinnikkyyttä - ja pohkeita. Tai sitten ei! Ja siksi se on säilynyt virheettömässä kunnossa näihin päiviin asti.

Vaimoni keksi sitten jotakin kivaa siihen, mistä postasinkin ennen joulua.

Kehittävä lelu

 Kun elimme lapsenkasvatusvaihetta, päämäärämme oli antaa lapsillemme kehittäviä leluja, ei mitään muovihärpäkkeitä. Kehittävä lelu on tehty puusta. Usein vielä neuvostoliittolaista valmistetta. Niitä meillä oli kaikenlaisista palikoista, juniin ja autoihin, kuten esimerkiksi tämä:

Se ei erikoisemmin kiinnostanut poikaamme, siksi se on varmaan säilynyt nelisenkymmentä vuotta. Eikä sen osuudesta kehittävyydessäkään voi olla varma, vaikka poika on edennyt insinööriydessään tosi pitkälle.

Kehittävät puupalikat ja junanvaunut polttelin viime talvena sähköenergiansäästötalkoissani.

( Jos heräsi epäilys edellisen postauksen ratkorista, niin se on tehty pääosin metallista. )

Ratkori

Ensin se oli ratkori, kunnes se sai merkin. Oliko se Massikka vai Natikka, Zetori vai Foortti? Tämä on siis poikani lelu. Otos valtavasta kokoelmasta, joka romahti syliini tyhjennettävästä komerosta. Legoja on säkillinen; sääli laittaa niitä jätteisiin, mutta kun kaikilla lapsilla on jo niitä.

Tuon sinisen täytyy olla Ford!