Joulusiivoja 10

 "Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti." Jos uskaltaa tökätä töpselin seinään. Paappa on aikoinaan raspilla muotoillut töpsykän maadoitettuun sopivaksi. Ja komiastihan ne palavatkin!

Kaapin perukoilta alkuperäisessä pakkauksessa paksulla narulla tiukasti sidottuna.

Joulusiivoja 9

 Meillä on kirjoja joka huoneessa. Yläkerran kaaos on masentava. Sinne pitää rynnätä apinan raivolla ja tuhota ja tuhota. Siitä huolimatta voi havaita rauhoituttuaan lukemattomia kirjoja.

Joulusiivoja 8

Tänään kävelimme parturiin antaaksemme siivota nuppejamme joulukuntoon. Siinä kävellessä tuli mieleen, miten stressaavaa olisi ollut valmistautua Linnan juhliin. Kampaus olisi pitänyt teettää Helsingissä, ja kun emme tunne olosuhteita, olisimme varmasti päätyneet johonkin huonoon kampaajaan. Mikä stressi!

Toisaalta olisimme voineet asioida täällä tutulla kampaajalla, johon luotamme, mutta sitten olisi pitänyt olla koko ajan varuillaan viiden tunnin matkan ajan. Stressi!

Ei kannata puhuakaan mitään vaatteista. Stressiä! Hyvä kun emme menneet sinne tällä kertaa!

Ja miten siellä osaisi käyttäytyä? Noo, joulusiivouksessa kirjahyllystä löytyi tällaisia. Että kyllä olisi selviydytty. Mutta se stressi! Kyllä saa olla kiitollinen, ettei tullut lähdettyä sinne!

Sotaveteraani, lotta, siinä katsoo stressittä, miten Elisabet Rehn, pikku-lotta, kättelee presidenttiparia.

 

Joulusiivoja 7

 Kävimme itsekin Amerikoissa. Se ei ollutkaan mikään tavallinen turistimatka. Pojan perheen avulla tutustuimme amerikkalaiseen elämänmenoon ja pidimme siitä.

Jotakin outoakin oli. Luulin vessanpytyn olevan rikki, kun se oli niin täynnä vettä. No promlem! Se oli ihan OK!

Perheen lapsi päätti kipaista lähikauppaan; tuotiin poliisiautossa kotiin - yksin ei lasta saa päästää kulkemaan (!). No, tällaisia kulttuurieroja.

Kävimme NHL-ottelussa. Valtavasti porukkaa. Ei mitään rökellystä juomien kanssa, perheitä siististi viihtymässä. Kaikki toimi joustavasti. Käytännöllinen ja ystävällinen sujuvuus oli vastassa joka paikassa. Lentoasemallakin, missä otin vahingossa hihnalta väärän laukun.

Jonkinlaista tuhlailua siellä harrastetaan. Tuo suuri asemapäällikkö ( pähkinänsärkijä ) on pelastettu roskalavalta, minne talon asukkaat tuovat tarpeettomia tavaroitaan ( ja joita on lupa ottaa sieltä ). Pikku-ukko on ostettu sille kaveriksi. Lapset löysivät sieltä hienoja leikkikaluja, jotka saivat uuden elämän.

 

Joulusiivoja 6

 En näköjään pääse täältä kuistista eroon:

Joulupukille on kuistissa ripustettu kaksi joulusukkaa. Eiväthän ne suomalaiseen jouluperinteeseen kuulu, mutta otetaan kuitenkin esille, koska ne ovat poikamme joulutuliaisia Amerikasta. Hän oli siellä kaksitoista vuotta sitten työkomennuksella vuoden verran.

Jääkaapin ovessa lisää muistoja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulusiivoja 5

 Kuistin katselmus jatkuu. Iitan käsissä on laukkuja. niillä on oma historiansa.

Ne ovat vaimoni lapsuudesta. Hänen piti usein käydä Vaasassa silmälääkärissä, missä silmiin tiputettiin jotakin ainetta, mikä muutti pupillit suuriksi ja sen myötä näkymät lapselle käsittämättömän oudoiksi. Ihmisistä tuli pitkäkaulaisia soikeapäitä, mikä oli pelottavaa. Siksi hänelle aina ostettiin etukäteen jokin houkutin, esimerkiksi käsilaukku, jotta hän suostuisi lähtemään lääkäriin. 

Lääkäri kiinnitti huomionsa lapsen laukkuun ja kommentoi: 

- Sinä taidatkin olla vähän hienostelija!

Jyväskylässäkin käytiin silmälääkärissä. Sinne lapsi tuotiin "heftalla" korjatuissa laseissa. Lääkäri arveli:

- Kyllä tyttölapsella pitäisi olla kauniimmat lasit! 

Nämä kokemukset jäivät elämään perheen kollektiiviseen muistiin.

Joulusiivoja 4

 Ensivaikutelma on tärkeä taloon tullessa. Siksi pitää miettiä, miten muuttaisin kuistimme olemusta Joulupukille mieluisammaksi. Hmm... Iso-Iitalle ainakin pitää vaihtaa talvisemmat vaatteet ja - mitä ihmettä tekisin Anna-tädin patsaalle. Se onkin oma tarinansa.

Tuon keraamisen kapistuksen löysin parisen kymmentä vuotta sitten tonttimme kulmilta vanhan puretun ulkorakennuksen paikalta. Sen oli maahan haudannut Anna-täti nuoruudessaan.

Eräs toinen täti tuli tyttäremme ylioppilasjuhlissa kuiskuttelemaan vaimoni korvaan kyseisen esineen tarinan. Anna-täti oli saanut sen ihailijaltaan lahjaksi, mutta kun hän sitten oli valinnutkin toisen nuorukaisen, hänen oli päästävä siitä eroon. Niinpä hän oli haudannut sen maahan navetan taakse tuoreen sulhasen näkyvistä. - Minkä taakseen jättää, sen voi edestään löytää. Mutta ei kerrota kenellekään!

Iita valmiina talveen. Villapusero on ollut monen tytön päällä ja on edelleen kuvauksellinen.