Menestyksen myötäilijät

Paljon onnea Aljaksandr! Reilu voitto vaaleissa! Sääli Valko-Venäjän kansaa!

Hyi sie Tarja!

Minkä teit! Fy fan, Tarja!

Viikon 32 / 2020 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

( Viikolla 31 en ehtinytkään lukea mitään, muuttotouhua, maalailua ja yhdet häät esteenä. )

Georges Simenon: Vastatuulessa  ( 1961, suom. 1992 ) 

Maigret joutuu tässä kirjassa vuoteenomaksi, mutta ympäristön vastustuksesta ja toiveista huolimatta, hän ratkaisee murhamysteerin.

Viidessäkymmenessä vuodessa maailma ei ole paljonkaan muuttunut ihmiskaupan ja siihen liittyvien asiakirjaväärennösten suhteen.

Oikein mukavaa lukemista kaiken sähläämisen keskellä.

PS. Nyt kävi sitten niin, mitä olen pelännyt. Huomasin juuri äskettäin, että minähän olen lukenut tämän kirjan kolme vuotta sitten. Ilmankos se tuntuikin niin tutulta. Kaiken huipuksi kirjoitinkin siitä jotakin. Jos haluat verrata, linkki vanhaan kommenttiin löytyy tästä. 

Kulutuspaastosta

Nykyään puhutaan paljon vastuullisesta, eettisestä kuluttamisesta. En kannata periaatetta: "Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saa." Tuo linja johtaa mitä moninaisimpiin globaaleihin ongelmiin ja murhenäytelmiin.
Omalla kohdalla vaatteiden ostaminen on aina ollut vastenmielistä. Vaatehankkeiden välttäminen on nyt helppoa perustella eettisillä syillä. Aivan sattumalta löytyi vanha valokuva vuodelta 1998:

Kuvassa tuntemani hoikka mies istuu mallina yllään Samaria-paita, jonka hän sai vaellettuaan Kreetalla huikean rotkon päästä päähän jalassaan "tunnettua merkkiä" olevat lenkkarit.

Tänään - 22 vuotta myöhemmin - sama hoikka, nuorekas tuntemani mies istuu mallin paikalla yllään sama Samaria-paita. Sitä käytetään kylläkin nykyään vain yöpaitana. Aikanaan piirretty taideteos etääntyy kohteestaan vuosien armottomuuden edessä.

Erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota jaloissa näkyviin "tunnettua merkkiä" oleviin lenkkareihin. Ne ovat yhä käytössä talonmiehen moninaisissa puuhissa.

Ensimmäisen kuvan piirroksen tekoprosessi antoi aavistuksen julkisuuden kiroista. Malli joutui istumaan lukuisien töllistelijöiden ilmestyessä virnistelemään performanssia. Oli pakko kovettaa sielunsa. Se leikin kestäköön, joka siihen ryhtyy!

_

Tietysti joku voisi heittää moitteen vastuuttomuudesta ilmastonmuutoksen kannalta. Lennellä nyt hiilidioksidia tuprutellen ulkomaille..!

Maskista

Syyttäjien mukaan Trump on epäiltynä ”laajamittaisesta ja pitkään jatkuneesta rikollisesta toiminnasta”.

Totuus paljastumassa

Viikon 30 / 2020 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

Muuttorasitus viivästytti lukuharrastusta - hädin tuskin yhden opuksen sain luetuksi. Sitäkin paremman!

Charles Dickens:  

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit  

( 1837, suom. 1983 )

Varsinaisia vanhanaikaisia veijaritarinoita "vanhan iloisen Englannin kyliltä ja kaupungeista". Mr. Pickwick tovereineen elää maailmassa, jota ei ole ollut pitkään aikaan; maailmassa jonka ongelmat tuntuvat viattomilta, paheet soviteltavilta, köyhyys ja kurjuus kestettäviltä; maailmassa jossa miehen kunnia on loukattavissa ja puolustettavissa ja missä ihmiset osaavat käyttäytyä ja puhua toisilleen kauniisti - riidellessäänkin.

Dickensin rönsyilevä huumori löytää naurun aihetta ihmisten taipumuksesta oman maineen ja arvon tarpeettomaan korostamiseen, herkkäuskoisuudesta, virkakoneiston mielivaltaisuudesta, uskonnollisuuden ja väärän hyväntekeväisyyden ilmiöistä. Ja suosiota on varmaan lisännyt hauskuttelu romanttisten kuvioiden runsaudella.

Kuvaus Eatanswillen irvokkaista vaaleista panee epäilemään, millaiset perimmäiset ajatukset Dickensillä lienee todella ollutkaan kansanvallasta ( kuningaskunnassa ). Valitettavasti kertomus tuo mieleen nykyajan demokratian irvikuvan, USA:n vaalien käytännöt.

Sanan käyttäjänä ja ilmiöiden ja ihmisten kuvaajana Dickens on verraton. Hyvä esimerkki on herra Weller vanhemman ulkomuodon kuvaus:

Runsaan ravinnon ja mukautuvaisuuteen taipuvan luonnonlaadun vaikutuksesta hänen kasvonsa olivat levenneet, ja niiden rohkeat, lihaisat viivat olivat siinä määrin laajenneet niille alkuaan tarkoitettujen rajojen yli, että jollei hänen kasvojaan katsellut suoraan edestäpäin, oli vaikea erottaa muuta kuin hyvin punoittavan nenännipukan huipun. Samasta syystä oli hänen leukansa saavuttanut sen vakavan ja vaikuttavan muodon, jota yleensä kuvataan asettamalla "kaksois"-alkuliite tämän ilmeikkään naamanosan eteen, ja hänen ihollaan oli tuo kummallisen kirjava värien sekoitus, jonka tapaa vain hänen ammattiaan harjoittavilla herrasmiehillä ja puoliraaássa paahtopihvissä.