Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.
Muuttorasitus viivästytti lukuharrastusta - hädin tuskin yhden opuksen sain luetuksi. Sitäkin paremman!
Muuttorasitus viivästytti lukuharrastusta - hädin tuskin yhden opuksen sain luetuksi. Sitäkin paremman!
Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
( 1837, suom. 1983 )
Varsinaisia vanhanaikaisia veijaritarinoita "vanhan iloisen Englannin kyliltä ja kaupungeista". Mr. Pickwick tovereineen elää maailmassa, jota ei ole ollut pitkään aikaan; maailmassa jonka ongelmat tuntuvat viattomilta, paheet soviteltavilta, köyhyys ja kurjuus kestettäviltä; maailmassa jossa miehen kunnia on loukattavissa ja puolustettavissa ja missä ihmiset osaavat käyttäytyä ja puhua toisilleen kauniisti - riidellessäänkin.
Dickensin rönsyilevä huumori löytää naurun aihetta ihmisten taipumuksesta oman maineen ja arvon tarpeettomaan korostamiseen, herkkäuskoisuudesta, virkakoneiston mielivaltaisuudesta, uskonnollisuuden ja väärän hyväntekeväisyyden ilmiöistä. Ja suosiota on varmaan lisännyt hauskuttelu romanttisten kuvioiden runsaudella.
Kuvaus Eatanswillen irvokkaista vaaleista panee epäilemään, millaiset perimmäiset ajatukset Dickensillä lienee todella ollutkaan kansanvallasta ( kuningaskunnassa ). Valitettavasti kertomus tuo mieleen nykyajan demokratian irvikuvan, USA:n vaalien käytännöt.
Sanan käyttäjänä ja ilmiöiden ja ihmisten kuvaajana Dickens on verraton. Hyvä esimerkki on herra Weller vanhemman ulkomuodon kuvaus:
Runsaan ravinnon ja mukautuvaisuuteen taipuvan luonnonlaadun vaikutuksesta hänen kasvonsa olivat levenneet, ja niiden rohkeat, lihaisat viivat olivat siinä määrin laajenneet niille alkuaan tarkoitettujen rajojen yli, että jollei hänen kasvojaan katsellut suoraan edestäpäin, oli vaikea erottaa muuta kuin hyvin punoittavan nenännipukan huipun. Samasta syystä oli hänen leukansa saavuttanut sen vakavan ja vaikuttavan muodon, jota yleensä kuvataan asettamalla "kaksois"-alkuliite tämän ilmeikkään naamanosan eteen, ja hänen ihollaan oli tuo kummallisen kirjava värien sekoitus, jonka tapaa vain hänen ammattiaan harjoittavilla herrasmiehillä ja puoliraaássa paahtopihvissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti