Tänä vuonna en ole osallistunut mihinkään kirjahaasteeseen. Luen silti omia aikojani. Paljolti dekkareita. Joskus sattuu kohdalle teoksia, jotka pysäyttävät ja panevat ajattelemaan. Sain aivan sätkyn Jaron Lanierin some/sumutin-kirjasta. Sitten pian sen jälkeen vaimo työnsi käteeni Greta Thunbergista kertovan "Sydämen asioita". Ja se oli aivan ravisteleva, pani tutkimaan omia tekosiaan ja niiden seurauksia. Näistä vähän kirjoitinkin.
Vaimon piikkiin on pantava seuraavakin kirja: Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Hän kuunteli sitä tuntitolkulla äänikirjana. Löysin hyllystämme vanhan taskupainoksen, johon pureuduin ihmetellen, etten muistanut aikaisemmasta lukemisestani mitään. Ehkä se oli hyväkin. Nyt ymmärsin sen mielikuvituksellisessa riehunnassa piilevän yhteiskunnallisen kritiikin, mitä siihen aikaan Neuvostoliiton vallitessa ei suvaittu. Nykyisessä some-maailmassa tapahtuu paljon käsittämättömyyksiä. Bulgakovin kirveellä olisi töitä.
Seuraavan kirjan valitsin ihan itse. ( Pystyn toisinaan siihen. ) Kirjastossa käteeni ujuttautui nobelistin Patrick Modianon Uinuvia muistoja. Vaikuttikohan oma ikä, jossa katse kääntyy menneeseen, vaiko anopin paheneva muistisairaus.
Se on tunnelmallinen, rauhallinen luettava. Sopi minulle oikein hyvin kuohuttavien asiatekstien jälkeen. Kuvaus elämästä Pariisissa päähenkilön nuoruudessa vie kuvitelmiin, millaista oli ja millaista olisi voinut olla, jos asiat olisivat sujuneet toisin.
