Takkahuone

Pieni unelma: takkahuone - no, edes kummoinen kaminakammari - voisi olla mahtava.



Runsas kymmenen vuotta sitten purin vanhan verstaan lattian suunnitelmissani takkahuone. Sitten hommasin rimat lattialle ja jätin projektin lepäämään.

3. 9. 2018 :

   

4. 9. :

 

5. 9. :



6. 9. :

  

Apureita tarvittiin, tietenkin. [ linkki: Helmi ja Ilmi ]

  

  

Vanha verstaan ovi sai uuden ilmeen. Vanhoista laatoista takanpohjan sommitelma.

  

Ja näistä rapuista pieni takkanen nokkakärryillä höyhenenkevyesti alas.

  

Sain kourallisen ruuveja purettuani kamiinan pakkauksesta. Sitten alkoikin hymy hyytyä, kun tuli kova paikka eteen: reikä muuriin, ettei tule yllättäen savupirttiä.



Nyt tarkkana - osuuko hormiin oikealla korkeudella. Mattotekniikka auttoi raskaan romuluksen siirtelyssä.

  

  

Olisin toivonut vähän kariesta tuohon reikään, mutta eikun tervettä, kovaa tiiltä tuli porattavaksi.

  

Pora, kirous, tuurna, sadatus, vasara, manaus... tulihan se siitä läpi harmaan/punaisen kiven. Nuohoojalle asensin nokiputken. Rapparin hommat ei kauheasti innosta ( suju ), kun taas maalarimestarina on mukava hääriä.

  
   

Ja sitten listatkin paikoilleen.



Ja vihdoin ennen ja jälkeen-kuvat ( 3. 9. - 25. 9. 2018 ):

30. 9.
Luulen, että saunakamari on sittenkin parempi - takkahuone kuulostaa liialliselta pienen kaminan vaiheilla. Kuukausi siihen meni. Nyt nautitaan!


  



Pientä dekoreerausta ja kalustamista ajan kanssa.

Ajan henki

Trumpilainen näkemys oikeudenmukaisuudesta:



"Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saa!" Puolen miljoonan ökyauto vaatii perusteluja.

Työnohjaajat

  

Aloittamista vaille valmista

jo varmaan kymmenen vuotta,

kuin koittaisi kultaa malmista,

me ei suunnitella suotta.

Sekavaltahan se näyttää,

jos katsoo maallikon silmin.

Kun mielikuvitusta käyttää,

näkee lattiasta filmin. 

- Kieli keskelle suuta,

  kun on aikeissa sahata puuta.

  Tarkkana nyt! Menee vinoon!

  Taas hukkapalan teet pinoon.

- Kohta taitaa kopsahtaa

  ja peukalosi poksahtaa!

  Ja kynnestä tulee musta,

  et usko sen vaikutusta.

- Onhan se hyvä, sorkkarauta.

  Minä turvautuisin lekaan.

  Johan mokaat niin kuin nauta,

  väättyri, ei tottelekaan.

- Kaksin käsin tarttui poraan,

  Papan ote tutisee.

  Kaiketi se osui soraan,

  kun niin kovin rutisee!

- Ai kun tuli siisti,

  opastimme hyvin.

  Vaikka Pappa kiisti,

  tyytyväisyys syvin.

Nyt on aika huilata

ja nautiskella työstä,

hiki otsaltansa kuivata

ja roskat kuiluun syöstä.

Barrikadeilla

Kaksi kiukkuista tätiä
suojelun puolesta vahdissa.
Eivät päähänsä läpiä
puhu suorassa mahdissa.

  

Meidän kanssa sovitaan
tahtonaisten lumossa:
Jos teet niin kuin sanotaan,
muuten tikkaat kumossa.



Ohjeet metsurille

Kuusiaitoja ei saisi kaataa,
ei kaitojakaan.
Ja leikkureilla raataa,
ei laitojakaan.

Hikipaitoja ei saisi kantaa,
eikä raitojakaan.
Ja janoonsa  juoda Fantaa,
eikä maitojakaan.

Kähvellys

Helmi hilloa himoitsee:
- Kävisinkö varkaissa?
Kieli makeasta iloitsee,
kutitustakin jo varpaissa.



Voro kurottelee omppua.
Onpa tarttunut se tiukasti.
Varo tuuppimasta pomppua!
Saalis karttuu silloin niukasti.



Jo on runsautta nurmella.
Ilmi tulee hurmoksiin.
Tätä ei saa turmella,
saadaan aineksia survoksiin.



Kun ei huomaisi vain naapuri,
että lastia on vasuissa.
- Joko se tulee? - Saakuri!
Pelko painaa heillä masuissa.



Taitaa olla kuvitelmaa:
Esivalta muka perässä!
Enemmänkin lienee huvitelmaa,
omatunto kesäterässä.



Kaikki nämä kuoritaan.
Se alkaa hillon keiton.
Karat roskiin suoritaan.
On aika huulen heiton!

Kun Pappa kuistin katolle jumiin juuttui

Trala-lallaa!
Papparaista laulattaa
ja kovasti maalattaa.



Turvavarusteina vanhan tasapaino,
ynnä  tikkaat vakaat konstikkaat.



Kesken touhun jotain kolahti,
Pappa pensselillä vielä sutaisi.
Tikkaat alemmaksi holahti,
ehkä mestarikin vähän hutaisi.



- Täältä ei voi alas hypätä,
taitaa Pappa siellä tuumita.
Älynystyröitä täytyy nypätä,
ettei tule kohta ruumiita.



Jalka laudalle on veivattu.
Mahtuneeko tuosta sisään?
Ketteryys on toki heivattu,
vuodet kömpelyyttä lisää.



Minä maisemia kahtelin,
sitten kuulin rumaa ääntä.
Havaitsinpa Papan ahterin,
tuskin sieltä ärräpäätä.

  

Eipä meinaa ruoto taipua,
oli Pappa ennen notkea.
Muisto nuoruudesta alkaa haipua.
- Pitikö ikää tähän sotkea!



- Selvisinpäs tästä,
  kattopälkähästä!



Isoäidin ukaasi:
- Pysyt siinä lavittalla,
  kutimen saat mukaasi!
  Kiipeilystä kiitän vittalla!

Kaupunkimatka

Lähdimme katsomaan läheisen "Cittaslow-kaupungin vahvuuksia ja ainutkertaisuuksia". Keskellä urbaania vilinää ja vilskettä astelimme luontopolun päähän.

   

Metsässä on jotakin lumousta,
kuuluu vain kuiske ja ääni.
Moni puu on kokenut kumousta.
Peikko! Siitä panen vaikka pääni!




Maahinenhan se olikin juuri,
sen nenärengas on tässä.
Varmaan jossakin niistämässä.
Sen täytyy olla suuri.



Olettekos ennen nähneet kaksikielisiä lampaita,
ei saanut niitä silittää, näyttivät vain hampaita.






Uusi silta on kamalan harva,
on siinä jokunen aukko.
Paljastuuko kulkijan oikea karva,
pelolle nauraa alhaalta saukko.





Saniaismetsä ei meitä huimaa,
vaikka puussa on pahkoja.
Lahon tuoksu lienee tuimaa,
varpaissa paksuja nahkoja.




Agility-kuusi meitä odotti,
sopivasti polun vieressä.
Ajantajun kohta kadotti,
oli leikki meillä mielessä.



Vanha on väsynyt! Gubben är trött!

  

Kotimatkalla

Älä kerro sitä satua,

että minkä oikein lykkäsi,

kun Tiukasta paikasta päästiin.

Jos kerrot, saat kyllä katua,

kuka vanhasta vitsistä tykkäsi,

jos panisit sen vaikka säästiin.