Koski antaa sähkövoimaa, joka teholtaan on roimaa. Koska jännite niin korkea, muuntajaksi käy vain korskea. |
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- Liikenne
torstai 5. heinäkuuta 2018
Kurikasta kotoosin
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Vielä reissun päällä
Filosofointia
Teatteria löytyy taustalta,
näytelmää joskus suurta.
Elämä tuntuu hauskalta,
jos löytyy jutun juurta.
Tässä on lähellä paha paikka,
jonne me kohta mennään.
Vaarallistakin, vaikka
aitojen takana sentään.
Eiköhän vaihdeta maisemaa,
voi nyrpistyä lärvi.
Nuo hevoset alkaa haisemaan,
on raikkaampi kaunis järvi.
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Yhä reissun päällä
Missä eksyksissä?
"Menkää vain tuonne
tois pual jokkee!"
Kysyvä on luonne.
"Vois´ eksyy vain sokkee."
Siellä näkyy Tuomiokirkko,
vanhus vuosisatainen.
Hoksasitko? - Huomio! Pirkko!
Vanhan kuosi vakainen.
Arkajalka
Helmi suosii kirkon rauhaa,
mutta epäilys on mielessä.
Äkkiä jos kellot pauhaa,
koko tunnelma on pielessä.
Pohdintaa
Varmaan voimme mennä sisään.
Mikäs hätä meillä tässä.
Harmaan hämärää, Ilmi lisää,
juhlavuutta näkymässä.
[ matka jatkuu... ]
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
Reissun päällä
Muonamurhe
Sillä retkellä - kana korissa,
tahtoi tyttönen evästä lipaista.
Millä hetkellä Hanaporissa
mahtoi kananen karkuun kipaista?
( Mitenkä se kanan karkaaminen nyt oikein tähän tuli? Tuosta julistetaulun luota menimme vaimon ja tyttöjen kanssa ylös koulun mäelle, missä nykyään vietetään taiteellista - Ars Auttoinen - ja ilmeisesti myös luonnonmukaistakin elämää, sillä talonväellä on kanoja. Yritettäessä saada niitä pihasta tarhaan kukko lähti livohkaan ja jokunen kanakin yritti esittää omaperäisiä ajatuksia. )
[ Matka jatkuu tästä linkistä. ]
keskiviikko 27. kesäkuuta 2018
Vanha lelukauppa
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Karijoki kesä 2018
Haha! Nyt tuli kesäloma!
Aika liki mökkiä
ei leikki ala tökkiä,
paha peikko heillä oma.
Siltä Tilda kiskoo hiuksia,
Helmi polkee peikon päätä,
Ilmi korvaan aikoo tiuskia:
- Sulla hermot niin kuin jäätä!
Kaikki muksut tahtoo kiipiä
tähän meidän vanhaan puuhun,
ja kaarnaa kynsin riipiä,
ja roskaa silmiin, suuhun.
Killerökokemus
Hirveä houkutus! Ilmin apu ilmeisesti,
Isäntä tuo katala, turha enää mukista,
sen kauhea loukutus, ehti hätiin kiireisesti,
tarkoitusperä matala. ansa peittyi kukista.
Missä kissa? Mutta kivijalasta kissalle
Aitan alla. löytyi pikkuinen luukku,
Missä aitta? josta voi päästä pissalle,
Kadoksissa. ja poskelle pehmoinen suukku.
Puheenvuoron pyytää Helmi,
kun on rauhoituttu penkille:
- Nyt ei enää kukaan telmi,
eikä tahdo mennä lenkille.
Siksi korkea on aika,
koska tutkittu on markkia,
häivytellä mökin taika,
alkaa maiskutella karkkia.
Herkku nostaa masun kupua,
laihdutusta lienee luvassa.
Kiva halata on pupua,
tekee vaikutuksen kuvassa.
Ei saisi lähteä pesästä,
jos ei osaa lentää.
Vielä on jäljellä kesästä,
että isoksi kasvaa entää.
Tyttöjä kuin mansikoita,
suut on heillä iloiset.
Silmät niin kuin mustikoita,
pullaposket siloiset.
Leipää sekä makkaraa
pannaan meidän grilliin,
maiskutellaan kakkaraa,
et´ höyry nousee rilliin.
Sadepäivän harrastus,
ei tahdota me kastua,
on jääkarhulla ratsastus.
- No, alahan jo astua!
HAUSKAA JUHANNUSTA!
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Kusiaisafääri
Jonkinlainen virus on tainnut päästä iskemään - yrittämisen yskä, ansainta-astma, rikastumisrokko tai muu pöhö. Se on tarttunut nyt loma-aikana, kun vieraita on alkanut ilmaantua nurkkiin pyörimään mökille ja kun unohtui ajoissa ottaa siedätyshoitoja sukulaisia, ystäviä ja hyvänpäivän tuttaviakin vastaan.
Niinpä muistui mieleen jo vuosien takainen tapaus, jolloin vieraamme leikki-ikäinen lapsukainen halusi mennä kaivelemaan pitkään kesantona olleelle hiekkalaatikollemme. Hetken päästä sieltä rupesi kuulumaan hillitön itku ja parku: olipa käytön puutteessa olleelle hiekkakasalle pesiytynyt lauma keltaisia kusiaisia, jotka ovat tunnetusti tulisia otteissaan. Tyttöparkaa piti kauan lohdutella. - Eikä kyseistä perhettä ole sen koommin meillä sitten näkynytkään.
Joten. Edellä esitetyn perusteella. Mahtaisikohan tuossa piillä mahdollisuus kaupalliseen hyväksikäyttöön. Ei mikään markkinarako, vaan aivan uusi markkina: vieraskarkottimilla luulisi olevan kysyntää.
Ei varmaankaan olisi vaikeaa tai kallistakaan kasvattaa kusiaisia. Hyönteisiähän kasvatetaan nykyään syötäväksikin. Sitten vaan markkinointi pystyyn erilaisina tuotepakkauksina erilaisia käyttötarkoituksia varten:
Yksittäinen vieras: pikkupaketti esimerkiksi sijoitettavaksi tyynyyn tai patjaan tai puuseen alustaan.
Perhevieraat: Economy-pack, josta riittää useammallekin ja useammaksi kerraksi, jos eivät heti usko.
Anopinkarkotin: pakkaus, jonka kusiaisia on pidetty viikko nälässä
Konsultoituani hyvää ystävääni asiasta sain rahanarvoisen vihjeen. Suomalaiset miehet, joilla on venäläinen vaimo, riemastuvat tästä. Tilannehan on nimittäin se, että venäläisen vaimon äiti voi saada vuosittain kolmen kuukauden viisumin Suomeen ja venäläiset anopit mielellään käyttävät ajan täysimääräisesti. Joten markkinatilanne tällaisessa tapauksessa suorastaan pakottaa kiskomaan kolminkertaisen hinnan.
Mutta miljoonien hankkiminen tällä tavalla taitaa olla aikamoista nysväämistä. Ne kiittämättömät otukset voivat purra ruokkijansa kättä. Täytyy keksiä jotain siistimpää... vaikka nettikauppaa. Voisinhan ruveta myymään salasanoja. Niitä aina tarvitaan. Käytettyjä salasanoja myisin tietysti alennuksella.
( Näyttä siltä, että taidan hävitä Veikkaukselle tämän salasana-afäärin. Lyövät minut laudalta automaateillaan. )
Niinpä muistui mieleen jo vuosien takainen tapaus, jolloin vieraamme leikki-ikäinen lapsukainen halusi mennä kaivelemaan pitkään kesantona olleelle hiekkalaatikollemme. Hetken päästä sieltä rupesi kuulumaan hillitön itku ja parku: olipa käytön puutteessa olleelle hiekkakasalle pesiytynyt lauma keltaisia kusiaisia, jotka ovat tunnetusti tulisia otteissaan. Tyttöparkaa piti kauan lohdutella. - Eikä kyseistä perhettä ole sen koommin meillä sitten näkynytkään.
Joten. Edellä esitetyn perusteella. Mahtaisikohan tuossa piillä mahdollisuus kaupalliseen hyväksikäyttöön. Ei mikään markkinarako, vaan aivan uusi markkina: vieraskarkottimilla luulisi olevan kysyntää.
Ei varmaankaan olisi vaikeaa tai kallistakaan kasvattaa kusiaisia. Hyönteisiähän kasvatetaan nykyään syötäväksikin. Sitten vaan markkinointi pystyyn erilaisina tuotepakkauksina erilaisia käyttötarkoituksia varten:
Perhevieraat: Economy-pack, josta riittää useammallekin ja useammaksi kerraksi, jos eivät heti usko.
Anopinkarkotin: pakkaus, jonka kusiaisia on pidetty viikko nälässä
Konsultoituani hyvää ystävääni asiasta sain rahanarvoisen vihjeen. Suomalaiset miehet, joilla on venäläinen vaimo, riemastuvat tästä. Tilannehan on nimittäin se, että venäläisen vaimon äiti voi saada vuosittain kolmen kuukauden viisumin Suomeen ja venäläiset anopit mielellään käyttävät ajan täysimääräisesti. Joten markkinatilanne tällaisessa tapauksessa suorastaan pakottaa kiskomaan kolminkertaisen hinnan.
( Näyttä siltä, että taidan hävitä Veikkaukselle tämän salasana-afäärin. Lyövät minut laudalta automaateillaan. )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)