Nälkälinna

     Veikko Lavi

   Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tätä kirjaa on lainattu kirjastostamme viime vuosina. Ja kuinka ihmeessä se on onnistunut pysymään listoilla. Näinä viivakoodien ja automaattien aikoina kirjan takakansi yllättää muistolla menneestä järjestelmästä.

   Ja menneestä ajasta, lähinnä 1930-luvusta, Veikko Lavin Nälkälinna kertookin. Kirjassa on vahva omaelämänkerrallinen tausta, jota "riiminikkari" on taiteilijan vapaudella liioitellut mieleisekseen. Lämmin ymmärrys ihmisluonteen heikkouksiin, myötätunto köyhän kansanosan kohtaloon kahden valtaideologian vaikutuspiirissä tulee selkeästi esiin tässä "kronikassa ihmisistä", mikä tiivistelmänä voidaan kuulla Veikko Lavin  laulamanakin. Tässä linkki. 

HELMET-lukuhaasteen kohtaan 17 sijoitin yhteiskunnallista epäkohtaa käsittelevän Nälkälinna-teoksen.

Veikko Lavin ajatuksia elämästään YLE:n ohjelmassa.

Koulu on ...

HELMET-lukuhaasteen kohtaan 12 sijoitin Matt Groeningin melko anarkistisen ja herjaavaa huumoria tarjoavan "Koulu on yhtä helvettiä" teoksen. Niin hauskoilta kuin piirrokset ja tekstit äkkiseltään tuntuivatkin, mieli muuttui muisteltuani, mitä vielä virassaan toimivat kollegani ovat kertoneet koulun nykymenosta.

Matt Groening tuli sittemmin tunnetuksi "Simpsonit" tv-sarjan luojana.

Kekkonen-Nyman

 

Pekka Seppänen: Nyman, 2018

   Olipa vekkuli kuvitelma siitä, mitä todella tapahtui UKK:lle. Tämä kirja, jos nyt ei suorastaan lyö, niin ainakin kevyesti sipaisee korville niitä lukuisia perässähiihtäjiä ja jees-miehiä ennen ja historioitsijoita jälkeen hänen vaikutusaikansa. Samalla kirja toimii kirjoittajansa eräänlaisena omaelämänkertana, jota lukiessa tulee verranneksi omia vaiheitaan vastaaviin ajankohtiin.

 
Liitin tämän kirjan HELMET-lukuhaasteen kohtaan 46, kirjan nimessä on vain yksi sana.

Vertailuaineistoksi dokumentteja mm. Jari Tervolta ja Yleltä

Jari Tervo

Sivukaupalla YLEltä

  

P.S. Ei pidä sekoittaa kirjailijaa tähän Pekkaan!

Muistikirja hoksusta

Hokasin jotta olenkohan "enää hoksusta kotoosin". Luin nimittäin Markku T. Hyypän tuoreen "Ikääntyvän muistikirjan" ja tulin mietteliääksi. Onhan tuota muistamisasiaa tullut pohdituksi aikaisemminkin ( linkki tästä ).

   Selvittelin omakohtaisesti muistini buustauksen ja hoksaamisen kohentamisen tilaa ja kriteerejä - plussat ja miinukset, mielenrauhat ja uhkatekijät. Ja hyväksyin vain Hyypän T. Markun tieteellisen tiukasti todennetut seikat, ei mitään mutua eikä huuhaata.

Hyvällä hollilla

- nukkuminen, hyvät unenlahjat

- mielenrauha

- stressittömyys

- ihmissuhteita haastava liikunta ( Katso vaimoa! )

- kirjojen lukeminen

- musiikin kuuntelu

- espressokahvin juonti

- kissinpennun katselu !! ( aivan tosi ! )

Dementian riskit

- matala koulutustaso

- kuulon aleneminen

- tupakointi

- liikunnan vähäisyys

- korkea verenpaine ( Katso vaimoa! )

- lihavuus

Äitini tapasi sanoa että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa!

( Liitin tämän kirjan HELMET-lukuhaasteen kohtaan 49, vuonna 2018 julkaistu kirja )

Murretta

Opin uuden sanan seurustellessani kutovien naisten kanssa:

Saisko puhutella?

Ei meillä mykkäkoulua pidetä, vaikka satunnaisesta tarkkailijasta saattaisi siltä tuntua. Ollaan ihan hiljaa vaan.
   Ei meiltä sanatkaan lopussa ole, ei toki, mutta puhua ei nyt vaan saa. Käsittämätöntä miten joskus lentokoneeseen sattuu lähi-istuimelle selostaja, joka jaksaa paasata koko matkan ajan, tuntikaupalla, kaiken maailman asioita, joita ei taatusti haluaisi kuulla. Mutta kun korvia ei saa suljetuksi niin kuin silmiä. Nyt ollaan kotona varsin vaiti vaan!
   Ulkomaanmatkalla pisti silm - korvaan, miten ravintoloissa tai vaikka busseissa kävi jatkuva pulina. Outoja nuo espanjalaiset! Me vain istuimme sanomattomina kuin mutistit. Mutta sanotaanhan, että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä - tai kolmella, jos saame otetaan mukaan - neljällä, kun englantiakin aika yleisesti osataan.

   Ajat muuttuvat. Ennen istuimme aamukahvipöydässä kumpikin lehtensä takana. Sieltä silloin tällöin kommentoimme lukemaamme. Saattoi jopa syntyä pientä keskustelunpoikastakin. Nyt kummallakin on tabletti, joista toki lehtiäkin selataan, mutta myös TV-uutisia tai muita videoita kuulokkeet korvilla katsellaan. - Ei käy keskusteleminen!

   Ja sitten päivän askareihin. Vaimo puurtaa blogiansa tai postcrossing-tutkimuksiansa pöytäkoneensa ääressä. Aikaa sitten opin, ettei käynyt minkäänlainen keskeytys: - Näyttää sadeksivan! Tai: - Naapuri hakee postiansa kumman myöhään tänään.
   Itse saatan opiskella koodausta, jolloin on myrkkyä kesken visaisen bugin etsiskelyn kuulla: - Oletko nähnyt missään sitä pienempää kurinvarrastani? Tai: - Syötäisikö tänään kalasoppaa?

   Illalla harrastamme lueskelua. Ikävää jos toinen keskeyttää juuri ratkaisevalla juonenmutkalla. Voi kadottaa ajatuksen, jopa rivin, jota oli lukemassa.
   Onko tämä ongelma, muka? Ei sinne päinkään! Olemme oppineet kohteliaasti kysymään: - Saisko puhutella? Minkä jälkeen voi sitten ilmoittaa etukäteen lyhyeksi muotoillun ajatelmansa - jos luvan saa. Useinkaan ei tosin tule mitään ajatelleeksi.

Teneriffa 2018_18

Mitä jäi mielen perukoille kotona muisteltavaksi:

Auringonlasku Punta Bravan suunnalla.

Tämä on toistunut ennenkin. Sateessa Charcon aukiolla.

Sadetta paossa saaren etelärannikolla.

"Peikkometsässä" La Gomeralla.

Panoraama Puerto De La Cruziin päin.

Teide arktisimmillaan.