Patsasperjantai

 Muuten olisin sitä mieltä, että meilläkin pitäisi olla patsas, merkkihenkilöstä tietenkin. Ja keskeisellä paikalla, kuten vaikka kylän ainoassa liikenneympyrässä.

Tämä on ehkä liian iso. Louhitaan muut pois paitsi toinen vasemmalta.

Kaupallisessa alakeskuksessamme komeilee Juha Miedon patsas, merkkihenkilö hänkin.

tunkkitorstai

 Reilut kaksikymmentä vuotta sitten ulkorakennuksemme oli heilahtanut betonijaloiltaan niin, että toinen pää nojasi maahan. Toimeliaana miehenä tunkkasin rakennuksen ilmaan ja oikaisin sen tolpilleen. Mutta nyt havainto on tämä:

Onko siis syytä taas ottaa tunkit esiin?

Jos kallistuminen jatkuu tasaista tahtia, vasta kahdenkymmenen vuoden päästä homma tulee ajankohtaiseksi. En ehkä ole enää silloin kykenevä lapiohommiin. Pitäkää tunkkinne!

Keksikeskiviikko

 Keskellä viikkoa ei tahdo millään keksiä mitään postattavaa. Paisti paitsi keksit.

Kaupallinen yhteistyö paikallisen ruokakaupan kanssa on selkeää: minä maksan.

Parempi olisi tietysti ollut paistella keksit itse.

Tiistaitiima

Vain pieni luritus, tiiman verran korvien kuritus.

Musti-maanantai

 Meillä oli vierailulla musta surm... eikun musta muotovalio.

Jos asento on tämä, on rauha maassa.

Mutta toisinaan sanoinkuvaamaton täystuho.

Ja jäkeenpäin ollaan kavereita taas. Mustaa ja harmaata!

Sunnuntain toivotut kelat 25

 The Rolling Stones

- Kannatatko Beatleseita vai Rollareita? Tärkeä kysymys joskus nuoruudessa. Taisin suosia molempia.

Lohtulauantai

 Onnettomien juhannusaikojen piristeiksi leipomuksia: seitsemänminuutinkakku, sämpylöitä ja kääretorttua. Maha ja mieli astuvat samaa tahtia!

Pannukakkuperjantai

 Voiko olla totta?! Ollaan Kurikassa ja kropsusta tuli pannukakku!

Kokeilin uutta konstia. Vatkasin muna-sokeri-seosta vatkaimella. Pannu oli uunissa kuumenemassa. Taikina, joka oli tehty gluteenittomista jauhoista, kaadettiin kuumalle pellille. Ja ei kun paistumaan. Ja niin vain lässähti.

Taulutorstai

 Torstaisin avaamme yleisölle galleriamme:

Yksityistiloissamme hieman Halosta:

Kello-keskiviikko

 Kun jäin eläkkeelle, irrottelin kellon ranteesta ja jätin tarkkaan aikataulutetut päivät taakseni. Anoppi kuitenkin halusi ostaa minulle merkkipäiväni kunniaksi kellon - niin oli aina tavattu tehdä. Mutta nyt kuuntelen vain tuulikellojani!

Turhaketiistai 2

 Jokin järjestö valitsee "vuoden turhakkeen", esineen, jota ilman oikeastaan tulee ihan hyvin toimeen. Minä olen tälle tiistaille valinnut turhakkeen, jonka puutarhakuumeessani ostin joitakin vuosia sitten.

Se on piikki, väline, jonka avulla voi päästä eroon kukkapenkin tai nurmikon voikukista. Mitä suotta! Katsokaa komeaa voikukkaketoani ( nurmikkoani )! Ja mikä hillitön työmaa se olisikaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia jne.

Kepakon päässä on terävä lusikka, jolla on helppo tunkeutua kasvin juuriin, ja sulavalla pyörähdysliikkeellä saadaan kasvi irrotettua.

Matkamaanantai

 

Taas reissun päällä. Ja kun safarille olen menossa, kulkuvälinekin pitää olla tarpeen mukainen. Alkumatka tällä, mutta sitten oli vaihdettava tehokkaammaksi:

Oiva peli savannilla - Alpon Savannilla Kauhajoen Nummijärvellä. ( Eihän se normaalisti maanantaisin auki ole, mutta jos on suhteita... )

Sunnuntain toivotut kelat 24

Simon&Garfunkel 

Wikipedian mukaan Simon pohti opiskelisiko lakiuraa vai ryhtyisikö muusikon uralle. Hyvä valinta tuli tehdyksi!

Laiskalauantai

Tällä viikolla on tullut hommailtua yhtä ja toista. Nyt on syytä ottaa rennommin. Sääennustekin näyttää kohtuulliselta. 

Penkkiperjantai

 Näin vanhemmiten tulee toistetuksi samoja aamurutiineja. Kävelylenkki ennen puuroa, samat tylsät lenkit - mutta tänään yllättivät penkit.

Paikallisen opinahjon kohdalla hyvin eläväinen penkki oli taas siirtynyt paikaltaan. Tämän seudun elämästä olen ennenkin kirjoittanut ( linkki ).

Mutta päiväkodin edustalle ilmestynyt pinkki penkki ilahduttaa silmää. Päiväkodin nimi ilahduttaa myöskin huumorintajuani: Entisessä kunnantalossa Päiväkoti kunnannuppu!

 

Loppumatkasta löytyi vielä yksi "huiloopenkki", joka on saanut sinistä pintaa ehkä korvaamaan taivaan harmautta.

Tontti-torstai

 Tässä taajamassamme talojen rakentamispuoli on viime vuosina ollut melko hiljaista. Jotkut yrittävät myydäkin omiaan hitaalla menestyksellä. Mutta nyt on pantu kaivurit asialle, ja monttua tulee. Tälle tontille nousee luhtitalo, jossa kaksikymmentä asuntoa, autotallit ja varastorakennus. Kiellosta huolimatta kävin kurkistelemassa - sehän on vanhojen miesten luovuttamaton etuoikeus!

Kun myynti ei onnistu, jää vaihtoehdoksi purkaminen.

Kesto-keskiviikko

 Reilu 15 vuotta sitten kävin Amerikassa, USA:ssa, Ohiossa. NHL-matsin oheistuotteista ostin Blue Jacketsien lippiksen. Hyvin on kestänyt, mitä nyt vähän haalistunut niin kuin kantajansakin. Vaimo tosin kommentoi, tyylilleen uskollisena, ettei ollut mikään ihme, että lakki kestää - kun ei ole terävä pääkään!

En ole erityisemmin ajatellut kestävää kulutusta, kiertotaloutta tms. pitäessäni vaatteita. Kuvassa näkyvät farkut ovat muuten vanhemmat kuin lippis. Mutta onkohan se nuukuutta, kun en tykkää ostella vaatteita. ( Linkki )

Turhake-tiistai

 Jokin järjestö valitsee "vuoden turhakkeen", esineen, jota ilman oikeastaan tulee ihan hyvin toimeen. Minä olen tälle tiistaille valinnut turhakkeen, jonka puutarhakuumeessani ostin joitakin vuosia sitten.

Se on putki, väline, jonka avulla voi päästä eroon kukkapenkin tai nurmikon voikukista. Mitä suotta! Katsokaa komeaa voikukkaketoani ( nurmikkoani )! Ja mikä hillitön työmaa se olisikaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia jne.

Putkessa on karkeaa suolaa, joka kohdistettuna kasvin päälle, antaa sille kuolettavan tujauksen.

Maanantain musta aukko

 Viime aikoina joka aamu, kun tutkin sanomalehteä, huomaan mustan aukon taas avautuneen. Pitääkö pöyristyä, vai riittääkö kun leuka loksahtaa?

Mutta tänään aamuhämärissä minun pitää mennä aukaisemaan oma musta aukkoni - ei sieltä alhaalta, vaan ylhäältä; hammaslääkäri tutkii, voidaanko koloilleni tehdä jotakin, vai nypätäänkö musta aukko kokonaan pois.

 

Sunnuntain toivotut kelat 23

 Paul McCartney

Lauantain löydöksiä

Hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä? Kalaverkon paikkaajako? Ehkäpä niin, mutta myöskin jättipalsamin etsijä. Jokipakana, jonka varrella asumme, on ilahduttanut meitä. Sen rannoilta ampuu jättipalsami siemeniään tontillemme, se viheliäs vieraslaji. Ja niitä siemeniä tulee suunnilleen kourallinen kymmenenkin metrin päähän. Mitä tehdä? Etsiä taimet ja kitkeä!

Tämä yksinäinen piileskeli liiterin kivijalan juuressa.

Nämä kyykkivät pensasaidan alla.

Näitä piti kurkotella joenpenkalta hukkumisen uhalla.

Sitten, kun luuli kaikki jo löytäneensä, vielä sai saappaiden välistä todeta työnsä toivottomuuden!

Äkkäsin paikallisesta lehdestä, että poimimalla vieraslajeja, lähinnä juuri jättipalsameja ja lupiineja, voisi ansaita rahaa. Miksen voisi peltotilkkusellani ensin viljellä niitä. Nehän kasvavat hanakasti ilman lannoitteita ja maan muokkausta. Ja sitten vain kerätä pois, ja rahat plakkariin. Mutta tarkemmin luettuani, huomasin niiden budjetin olevan 3300 €. Ei kannata. Taas meni hyvä bisnesidea hukkaan!