perjantai 5. maaliskuuta 2021

Viikon 9 / 2021 kirjakassi

 



Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.







Steinunn Sigurdardóttir:  

Heiðalammaspaimenen maailman laidalta ( 2016, suom. 2020 )


Kirjailija kertoo johdannossa kokeneensa aluksi vaikeaksi ryhtyä kaunokirjailijana muuttumaan tietokirjailijaksi. Dokumentaariseen asia- ja tietopohjaanhan tämä teos rakentuu. Mutta tuntien Svetlana Aleksijevitsin haastattelukirjat, hän rohkeni ryhtyä työhön.

Kirja kuvaa Heidan, Heiða Guðný Ásgeirsdóttirin elämää syrjäisellä lammastilalla. Tosin hänen elämäänsä kuuluu toki paljon muutakin kuin lampaiden hoitoa: Hän on nuorempana toiminut mallina New Yorkia myöten, rakennustyöt sekä poliisin tehtävät ovat tuttuja; tilallansa hän johtaa opastettuja vaelluksia sekä hoitaa Vatnajökul kansallispuiston asioita. 

Erityisesti hän sai mainetta taistellessaan energiayhtiön aikeita vastaan. Tarkoitus oli padota voimalaa varten valtava alue, myös suuri osa hänen tilastaan. Tultuaan tunnetuksi ympäristöasioiden puolustamisesta hänet valittiin varajäseneksi Islannin parlamenttiin, Althingiin.

Ansiolista ei pääty tähänkään. Hän tekee uuhien ultraäänitutkimuksia ympäri Islantia. Lampaiden keritsemisessä hän toimi jonkin aikaa ammattimaisesti ja on osallistunut keritsimisen maailmanmestaruuskisoihin ( ! ) Uudessa Zeelannissa.

Ehkä lopetan luettelon. Mutta on pakosta kerrottava vielä kaksi asiaa. Hän hoitaa ja omistaa tilaansa yksin, apuväkeä on tilapäisesti. Joillakin alueilla se herättää ihmetystä, onhan hän nainen. Ja vielä - ja se kiinnostaa minua erityisesti - hän runoilee, on runoilevaa sukua. Kirjassa on monta mainiota esimerkkiä.



Kirjan valintaan vaikutti tietysti vaimoni islantilaispaitojen harrastus!





Ayobami Adebayo:  Älä mene pois  ( 2017, suom. 2018 )

Teos on kirjailijan esikoinen. Se sijoittuu Afrikkaan, Nigeriaan, ja vaikka päähenkilöt ovatkin saaneet länsimaistyyppisen koulutuksen, voisi sanoa heidän kuuluvan sivistyneistöön, vanhoihin sukuihin, tapoihin ja taikauskoon liittyvä perinne on vahvana mukana heidän elämässään.

Nuoret tapaavat satunnaisesti ja rakastuvat. Tyttö, Yejide, on päättänyt, ettei antaudu sukupuolisuhteisiin ennen avioliittoa, ja poika Akin suostuu siihen. Tällöin jää tytöltä tietämättä, että poika kärsii impotenssista. Avioliitto solmitaan, mutta lasta ei vaan kuulu. Anoppi ja muu suku puuttuvat asioihin, ja toimittavat Akinille toisen vaimon. Tilanne ei tietenkään muutu. Taikakeinoja otetaan käyttöön.
Halu saada lapsi on niin voimakas, että Yejide kehittää valeraskauden, mutta vauvaa ei vain kuulu. Silloin Akin pyytää veljeään hedelmöittämään vaimonsa. Niin tapahtuukin. Ongelmaksi nousee perinnöllinen sairaus, jota kumpikin piilevänä kantaa. Lapsi kuolee, samoin käy toiselle. Kolmannen lapsen saatuaan Yejide katoaa kodista toiselle paikkakunnalle, koska ei kestä nähdä kolmannen lapsen kuolemaa.

Kymmenen vuoden kuluttua hän alkaa haluta tietää, miten lapsen lopulta kävi. Hän tulee takaisin appensa hautajaisiin todetakseen lapsensa jääneenkin henkiin. Kirja päättyy toiveita herättävästi uuden yhteiselämän orastamiseen.

Kirjailija on selvästi lahjakas kertoja. Kirjan rakenne on miellyttävä, kertojan näkökulma vaihtelee Yejiden ja Akinin välillä. Mukana on myös välähdyksiä Nigerian valtiollisen yhteiskuntaelämän ongelmista.
Kirjan avulla sain tietoa naisen asemaan miehiin ja erityisesti aviomieheen nähden, naisten keskinäisiin suhteisiin moniavioisessa perheessä, isoäidin voimakkaaseen asemaan.




.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti