Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimon heittämä tämän vuoden haaste: Lue kirja, joka kertoo elämästä jossakin maassa. Merkitse karttaan.
Heiða, lammaspaimenen maailman laidalta ( 2016, suom. 2020 )
Kirjailija kertoo johdannossa kokeneensa aluksi vaikeaksi ryhtyä kaunokirjailijana muuttumaan tietokirjailijaksi. Dokumentaariseen asia- ja tietopohjaanhan tämä teos rakentuu. Mutta tuntien Svetlana Aleksijevitsin haastattelukirjat, hän rohkeni ryhtyä työhön.
Kirja kuvaa Heidan, Heiða Guðný Ásgeirsdóttirin elämää syrjäisellä lammastilalla. Tosin hänen elämäänsä kuuluu toki paljon muutakin kuin lampaiden hoitoa: Hän on nuorempana toiminut mallina New Yorkia myöten, rakennustyöt sekä poliisin tehtävät ovat tuttuja; tilallansa hän johtaa opastettuja vaelluksia sekä hoitaa Vatnajökul kansallispuiston asioita.
Erityisesti hän sai mainetta taistellessaan energiayhtiön aikeita vastaan. Tarkoitus oli padota voimalaa varten valtava alue, myös suuri osa hänen tilastaan. Tultuaan tunnetuksi ympäristöasioiden puolustamisesta hänet valittiin varajäseneksi Islannin parlamenttiin, Althingiin.
Ansiolista ei pääty tähänkään. Hän tekee uuhien ultraäänitutkimuksia ympäri Islantia. Lampaiden keritsemisessä hän toimi jonkin aikaa ammattimaisesti ja on osallistunut keritsimisen maailmanmestaruuskisoihin ( ! ) Uudessa Zeelannissa.
Ehkä lopetan luettelon. Mutta on pakosta kerrottava vielä kaksi asiaa. Hän hoitaa ja omistaa tilaansa yksin, apuväkeä on tilapäisesti. Joillakin alueilla se herättää ihmetystä, onhan hän nainen. Ja vielä - ja se kiinnostaa minua erityisesti - hän runoilee, on runoilevaa sukua. Kirjassa on monta mainiota esimerkkiä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti