Jaakon mieltä kovin raastaa,
kaipaa urheilusta mainetta.
Siksi tahtoo tädin haastaa,
panna vastustajaan painetta.
Heti alkaa Ameriikan arkusta
Tät-Senja kaivaa kamppeita.
Sieltä kukaan turhaan matkusta
ilman reippaita romppeita.
Kuinkahan lienee asian laita
tädin urheilijan vaatteissa.
Vauhdikas ei ole edes paita.
Epäilys on Jaakon aatteissa.
Menestys vaatii hintansa,
kun naisia täytyy odottaa.
Vain sisukas pitää pintansa,
ei tavoitetta kannata kadottaa.
Vihdoin päästään koittamaan,
ja kentälle voidaan kipaista.
Monissa lajeissa voittamaan,
ja kultaista tukkaa sipaista.
Ettei suinkaan riita piinaa,
sillä kilpailu on rankkaa,
tuotiin tuomariksi Fiinaa,
joka sääntökirjaa tankkaa.
Lankun takaa pomppu korkea,
metrin meni, kaksi ainakin.
Varma alastulo, hiekka karkea,
johon selvät jäljet painaakin.
Hyvin täti taitaa yli astua,
Jaakon neuvot menee hukalle.
Huivin alla alkaa tukka kastua.
Kannustusta täti-rukalle!
Mehän ei tunneta rimakauhua.
Vauhtia tarvitaan riittävästi.
Kuunnelkaapas yleisön pauhua,
ylitys palkitaan kiittävästi.
Korkeushypyssä on monta tyyliä,
kierähdys naurattaa tätä lyyliä,
muistuttaa enemmän sukellusta,
tuomarin moite on mukellusta.
Tähän ei auta muu kuin voima.
Fiinakin vallan innostuu.
Pukkaus lennättää kauas, roima.
Tät-Senja tietysti kiinnostuu.
Nyt meni säännöt sekaisin
Tät-Senja pelaa pesistä.
- Kuulasta kopin minä tekaisin!
Eksyi hän selvistä vesistä.
Maratonin juoksu on lopuksi.
Tät-Senja hurjasti kipittää.
Ensin kun pistää hopuksi,
saa maalissa juomaa lipittää.
Monen lajin koittajina,
hauskaa olla mukana,
kaikki seistään voittajina,
yhdessä niin mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti