Sunnuntain toivotut kelat 13

Neljänneltä kelalta löytyy vielä Eric Dolphy, jazzmuusikko, jonka arsenaalista löytyy erilaisia puhaltimia.

On the fourth reel, we also find Eric Dolphy, a jazz musician whose arsenal includes various inflatable instruments.

Sunnuntain toivotut kelat 12

Neljänneltä kelalta löytyy tunnetun folk-isän ( Woody ) tunnettu folk-poika Arlo Guthrie, joka jo nuorenena klopikkana aloitti esiintymisen. Itse tiedostin hänen olemassaolonsa Woodstock-elokuvan kautta. Menestystä riitti myöhemminkin.

Isä-Woody lauloi vasemmistolaisia protestilauluja, poika on vanhemmiten kannattanut oikeistolaisia, laajoja yksilönvapauksia ajavia republikaaneja.

On the fourth reel, we find Arlo Guthrie, the well-known folk son of the well-known folk father (Woody), who started performing as a young punk. I myself became aware of his existence through the Woodstock film. He had plenty of success later on as well.

Father Woody sang left-wing protest songs, the son has mostly supported right-wing, broad individual freedom Republicans.

Sunnuntain toivotut kelat 11

Barrel-house blues and boogie woogie vol. 2

 Jimmy Yanceylla oli vahva käsitys itsestään boogie woogien isänä, mutta moni muukin väitti keksineensä sen.

Jimmy Yancey had a strong opinion of himself as the father of boogie woogie, but many others also claimed to have invented it.

Champion Jack Dupree

Speckled Red

Henry Brown

Postikorttiperjantai

 Postilaitoksemme suuressa armeliaisuudessaan eli voiton maksimoinnissaan on sallinut jakaa perjantaina, yhtenä niistä kolmesta viikon jakelupäivästä, kirje- ja korttipostia. Odotukset ovat korkealla. Kyseessä on Postcrossing-harrastajan merkkipäivä, maailmalta saattaa tulla viestejä.  

Our postal service, in its great mercy, i.e., profit maximization, has allowed the delivery of letters and postcards on Friday, one of the three delivery days of the week. Expectations are high. It is a Postcrossing enthusiast's anniversary, messages may arrive from around the world.

Tästähän vain on kyse: lähetetään ja saadaan postikortteja maailmalle ja maailmalta. Tämä on vaimoni idea. Jotenkin hän sai minut mukaan - naisilla on keinonsa. Ja naamioidakseni osallisuuteni, otin agenteikseni kaksi nukkea. Saanko esitellä:

This is what it's all about: sending and receiving postcards to and from the world. This is my wife's idea. Somehow she got me involved - women have their ways. And to disguise my involvement, I hired two dolls as my agents. May I introduce:

Postcrossing-yhdistys antaa osoitteita, mihin lähetetään. Ja kun saan jotakin, raportoin täällä: Helmi ja Ilmi postcrossaa. Vaimon kortit löytyvät täältä: Flickr

The Postcrossing association provides addresses to send to. And when I get something, I'll report it here: Helmi and Ilmi postcrossaa. My wife´s cards can be found here: Flickr

Ihan mukavaa ajankulua, jos saa yhden tai kaksi kerrallaan. Oltuamme kolme viikkoa poissa kotoa, sain 16 korttia, vaimo sai kahdeksan. Meni kolme päivää korttien rekisteröintiin, siis ilmoituksiin, että vastaanotettu on, sekä niiden postauksiin blogiin.

It's a nice way to pass the time, if you get one or two at a time. After three weeks away from home, I got 16 cards, my wife got eight. It took three days to register the cards, i.e. to notify them that they had been received, and to post them on the blog.

Iltapäivällä selviää, kuinka meidän tänään käy!

We'll find out in the afternoon how we're doing today!

( Hyvin kävi, yksi kortti Kanadasta! )

(It went well, one card from Canada!)

Tohorustorstai

 

Tällä haavaa moon kaj niin tohoruksis, kun nua meirän melekeen naapurin poijat näytti ruattalaasille närhen munat voittamalla kaj siällä kisat. Ne on päässy framille spotivaaskin. On olo kun Suamen voittaessa jääkiakon maalimanmestaruuren. Kyllä kaj tästä voi vähä pröystäälläkki.

At this time, I was so happy when my neighbor's boys showed their talent by winning the championship there. They even made it onto Spotify's charts. It's like when Finland wins the ice hockey championship. Yes, I can brag a little about this.

Tämon niin passelia kuunneltavaa tähän maalimanaikahan, kun vaan joka paikas yritetähän riirellä ja tapella sanoolla somes ja kanuunoolla kentillä.  

This is so relaxing to listen to these days, when everyone is trying to argue and fight on social media and in the fields of guns.

Kiitollisuuskeskiviikko

 Vanha tätimme oli tunnettu kiitollisuudestaan, mitä hän osoitti kaikille mahdollisille asioille. Kiitollisuuden hän osoitti useinmiten yläkerran Kaikkivaltiaalle.

Mitä ihmettä se kiitollisuus sitten oikein on? "Kuukkelin" mukaan se on hyvin komplisoitu juttu. Kiinnostavaa on, että "kiitollisuutta osoittavista ihmisistä pidetään, ja kiittämättömiä halveksitaan".

Siksipä olen hyvin kiitollinen tänään keskiviikkona, että ei sada vettä, ei lunta, että ei myrskyä, ei tulvi, ei maa järise, eikä tulivuori purkaudu puutarhassani. Ja ennen muuta olen kiitollinen, että maatamme ei hallitse Trumputiini.

Our old aunt was known for her gratitude, which she showed to all possible things. She often showed gratitude to the Almighty upstairs.

So what the hell is gratitude? According to Google, it's a very complicated thing. Interestingly, "people who show gratitude are loved, and ungrateful people are despised."

That's why I'm very grateful today, Wednesday, that it's not raining, not snowing, that there's no storm, no flood, no earthquake, and no volcano erupting in my garden. And above all, I'm grateful that our country is not ruled by Trumputin.

Kiitollisuuteni raskaaseen taakkaan nojaten jatkan eteenpäin niin kauan kuin voin.

Leaning on the heavy burden of my gratitude, I will continue forward as long as I can.

Tinkaustiistai

 Asuntoyhtiömme kokouksessa vaha paikallinen lääkäri, kuultuaan nimeni, yltyi muistelemaan, miten Hokat ovat tunnettuja nuukuudestaan. Hän jopa yritti muistella sanontaa, joka ennen vanhaan kiersi sukumme nuukuudesta. Ei onneksi jaksanut muistaa enkä minä halunnut muistaa.

At our housing association meeting, the local doctor, upon hearing my name, started to recall how the Hokas are known for their extravagance. He even tried to recall a saying that used to go around in our family about extravagance. Fortunately, he couldn't remember and I didn't want to remember.

Mutta osoittaakseni perättömiksi moiset, puheet esitän tässä todisteet tuhlaavaisuudestamme, siis vaimoni ja minun:

But to prove such talk baseless, I will present here evidence of our extravagance, that is, my wife's and mine:

Kävimme naapuripitäjässä tutussa vaatekaupassa ostamassa housuja. Minulla oli jalassa farkut, jotka eräästä kymmenen vuotta sitten lopettaneesta liikkeestä ostin. Ihan hyvät vielä. Ostin niitä silloin kahdet, ei tarvitse jatkuvasti rampata ostelemassa. Nämä uudet ovat hienot, ostin niitäkin kahdet em. syystä. Kovan tinkaamisen ( = pluutaamisen ) seurauksena sain kaupan päälle vyön, mutta jouduin sitten vuorostani ostamaan puseron. Ihan turhaan!

Vaimo on tunnetusti nuukasta suvusta. Hän sai hädin tuskin ostetuksi yhdet housut ja paidan.

Ostelemisessa on hyvä pitää mielessä kuluttajan vastuu. Sitä pohdin viisi vuotta sitten täällä.

We went to a familiar clothing store in the neighborhood to buy pants. I was wearing jeans that I bought from a store that closed down ten years ago. They're still pretty good. I bought two of them at the time, so you don't have to constantly go shopping. These new ones are great, I bought two of them for the same reason. After some hard bargaining, I got a belt for free, but then I had to buy a blouse. It was all for nothing!

My wife is famously from a frugal family. She barely managed to buy a pair of pants and a shirt.

It's good to keep consumer responsibility in mind when shopping. I thought about that here five years ago.