Lambada

 Korvamatojen pahinta rotua edustaa Vermis lambada. Pahiksien pahis! Lambadahan on levinnyt Brasiliasta 1980-luvulta koronan tavoin yli maailman. Sen perimä on oikeastaan bolivialainen, mutta tiedetäänhän miten nuo mutaatiot sotkevat asiat.

Tekisi mieli lähettää se Donald Trumpin korvaan. Tunnettua on miten hän rakastaa latinoja. Menisi mies lopullisesti sekaisin.

Alkuperäinen:

Se korvamatoversio:

Papparaisen paha paikka!

 Tänä e- ja äänikirjojen aikana vanhaan paperinippuun tottuneella lukijalla alkaa olla vaikeuksia.

Kun tuli luvatuksi lukea jälkikasvujen teokset... Tuntuu kuitenkin siltä, että juna meni jo ja että tyhjästä on nykyään paha nyhjäistä - The ship has sailed!

 

Unboxaus

 Taisin viime kuussa kehua muuatta kirjallista teosta. Tänään sain ruskean paketin hakea automaatista ( osasin ihan itse ).

Tuubi on täynnä unboxauksia, mutta koska tämä ei ole vlogi, niin en näytä.

Siinähän sitä hyllyntäytettä. On muuten painavaa tekstiä. Kirja painaa 790 g. ( Hankala sängyssä iltalukemisena! )

Sunnuntain toivotut kelat 6

 

Vanha suola/blue janottaa! John Lee Hooker on yksi SUURISTA.

Korvamatolausunto

 

Moni arvelee, että on mukavaa, kun päässä soi, aivan ilmaiseksi, jokin tarttuva melodia. Asiantuntijana minun on kuitenkin sanottava vakava varoituksen sana. Se on vaarallista. Korvamadosta on syytä päästä heti eroon. Ajatelkaa nyt miten kävi Ludwigille.

Viimeisten tutkimusteni mukaan ( vastoin aikaisempia historiallisia väärennöksiä ) Ludwigilla oli korvamato, joka ensin kuuroutti hänet, sitten teki hulluksi; Für Elise pörräsi yötä päivää päässä kunnes kuolema pelasti.

Sunnuntain toivotut kelat 5

 

Sokea katusoittaja New Yorkista, Louis Hardin, taitelijanimeltään Moondog; itseoppinut säveltäjä, musiikkiteoreetikko, soittimien rakentaja, runoilija... "Kuudennen Avenuen viikinki".

 

Kilpaurheilukataluus

Varhaisella iällä aloitettu kilpaurheilu saatta johtaa elämänikäisiin traumoihin. Vaimoni osallistui kansallislajiimme koulun ala-asteella ( kansakoulu ). Kun hän oli lykkimässä lylyjänsä maalia kohti, kilpailuja seurannut mies huusi pohjalaiseen tyyliin: - Äläkää ny jättäkö tuota häjyä flikkaa!

Tyttö suuttui moisesta puheesta. Hänkö muka häjy - pienin ja huonoin! Jatkossa hän keskittyi sitten muihin harrastuksiin.

Oma hiihtourani alkoi, kun isä kiikutti minut alle kouluikäisenä kilpailupaikalle. Minut asetettiin lähtölipun alle jonon ensimmäiseksi. Niinpä sivakoin pellolle tehdyn ladun ja tulin ensimmäisenä perille. Mahtavaa saada voittajana palkintolusikka!

Seuraavissa kilpailuissa en päässytkään matkaan ensimmäisenä enkä tietysti saanut palkintoa. Epäreilua! Siitä lähtien olen epäillyt kilpaurheilua vilunkipeliksi.