tiistai 14. tammikuuta 2020

Viikon 2 / 2020 kirjakassi


Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

Vastaan tähän alkajaisiksi Selma Lagerlöfin "Peukaloisen retket villihanhien seurassa"-kirjalla. Lagerlöf sai Nobelinsa 1909, samana vuonna, jolloin Peukaloisen retkien ensimmäinen osa ilmestyi ja jonka Juhani Aho samana vuonna suomensi.


Kirja löytyi lastenosastoltamme.

Mielenkiintoista, miten näkökulma muuttuu ammoin luettuun teokseen, kun sen lukee, vanhenneena ja toivottavasti viisastuneena, uudelleen. Niin nytkin. Heti alkuun kiinnitti huomiota päähenkilön, Nilsin/Niilon, "tuhmuus", mikä näytti korjaantuvan pienentymisen myötä. Tässähän on selvästi kasvatuksellinen aspekti, niin saduissa tavallisesti onkin. Kodin eläimet opettivat, kovatassuisestikin, oikeaa suhtautumista eläimiin.
Saduissa pitää olla pahiksia, joiden kynsistä viattomat pelastetaan hyviksien toimesta. Smirre-kettu vainosi hanhia ja Nils-Peukaloista, mutta hyvin sitten lopulta kävi urhoollisuuden ansiosta. Peukaloinen sai pelastaa oravia, hanhia, mustia rottia harmaiden hyökkäyksiltä; varikset, näätä ja saukkokin uhkasivat Smirren yllytyksestä. Mutta sankari voitti aina.
Kirjaan oli upotettu oheistarinoita, jotka oli linkitetty Peukaloisen retkiin. Esimerkiksi tarina Pommerin uponneesta Vinetan kaupungista. Sen asukkaat olivat sortuneet ylpeyden ja kopeuden syntiin, mistä rangaistuksena kaupunki oli uponnut. Peukaloinen uneksi käynnistään siellä. Kaupungin asukkaita ei hän pystynyt pelastamaan.
Toinen esimerkki "Eläinten uudenvuoden yö". Siinä metsäpeikko marssitti kaikki eläimet luokseen, jotta voisi valita sellaiset, jotka joutuvat tulevana vuonna petojen saaliiksi. Tarinan opetus lienee ollut uskonnon ylivoiman osoittaminen taikauskon peikkoihin nähden. Peukaloista tuntui olevan vaikea istuttaa tähän tarinaan.

Kun luin ( jälleen ) unitarinaa, missä matkustettiin kohti pohjoista Lapinmaata ja missä luonnon muuttumiseen lämmön ja valon vähetessä kiinnitettiin olennaista huomiota, alkoi herätä epäilys kirjan oppikirjamaisuudesta. Ja kun pääsin loppusanoihin, epäilys vahvistui. Kirja alun perin olikin tehty oppikirjaksi, jonka runsas Ruotsiin liittyvä tietoaines teki sen raskaaksi varsinkin ulkomaalaisille lukijoille. Niinpä teoksesta laadittiin "riisuttu" lyhennelmä, millainen lukemanikin juuri on. 
Lopussa Peukaloinen palaa kotiin, muuttuu pojaksi taas ja menettää kykynsä ymmärtää eläinten puhetta. Mutta nyt hän on eri poika. Hänen elämänarvonsa ovat kohdillaan. Isä ja äiti ottavat kadonneen poikansa ilahtuneena vastaa. Jäähyväiset Akka Kebnekaiselaiselle ja hänen villihanhilleen ovat haikeat.


tiistai 24. joulukuuta 2019

Viikon 51 kirjakassi


Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.


Khaled Hosseini: Meren rukous

Al-Holin pakolaisleiri on kuuma peruna meillä juuri nyt. Tekisi hyvää päättäjien lukaista tämä Dan Williamsin kuvittama Hosseinin koskettava runoelma pakolaisuudesta, jotta saisivat näkökulmaa siihen, mistä nykyajan kansainvaelluksessa voi oikeasti olla kysymys.

"Olen kuullut sanottavan, että me tulimme kutsumatta.
Että emme ole tervetulleita.
Että meidän pitäisi viedä epäonnemme pois täältä.

Mutta vuoroveden kohinan yli
kuulen äitisi äänen,
kun hän kuiskaa korvaani:
"Voi, jos he vain näkisivät
edes puolet siitä, mitä sinä tuot mukanasi, rakkaani.
Jos he vain näkisivät,
he varmasti puhuisivat lempeämmin.""

Al-Holin ongelmista kiinnostunut saattaisi löytää näkökulmaa Atte Kalevan jihadismia ja terrorismia avaavasta teoksesta: Jihad ja terrori


Khaled Hosseini:  Leijapoika

Ei tätä olisi pitänyt lukea joulun alla. Mutta kun minäkin olin kauan sitten "leijapoika", kun yllätin kylän pojat rakentamalla leijan ja lennättämällä sitä korkealla koin sen ihmeellisen avaruudellisen ulottuvuuden.

Kirjan lukeminen oli kuin olisi katsellut vieraan kansallisuuden kuvioiman kuultokudoskankaan läpi kaikkialla tunnettuja inhimillisen elämän muotoja valoisine huippuineen ja synkkine syvänteineen.  

Kirjan päähenkilö Amir kuvataan lapsuuden leikeistä ( velipuolensa Hassanin kanssa ) nuoruuden kautta pakolaiseksi aikuisuuteen Amerikassa. Amir on etuoikeutettu rikkaan isän poika. Palvelijan poika Hassan on isän tunnustamaton lehtolapsi. Amirin suhde Hassaniin on läheinen, mutta ristiriitainen. Lopulta hän pettää Hassanin auttamatta tätä uhkaavassa tilanteessa ja jättää hänet kiusaajien kynsiin. Lopulta elämä tasoittaa tilit Amirin kanssa hänen joutuessaan aikuisena palaamaan Afganistaniin ja taistelemaan edesmenneen Hassanin pojan puolustamiseksi. 


Linkki: 40-vuotinen sota Afganistanissa
Linkki 2: Demokratian alkuaskeleita Afganistanissa