Viikon 48 kirjakassi

Kirjaston pöydälle oli pantu tämä ohikulkijoiden houkutukseksi - mikäli jotakin sattuisi kiinnostamaan - ja minä satuin:

Anne Kauhanen-Simanainen: 

Valmentaudu vanhuuteen viisaasti

Jos minä joskus vanhentuisin, voisin ajatella tämän kirjan hankkimista käsikirjastooni. Sen sisältö oli kyllä ikävää luettavaa sen puolesta, että ne ongelmat, joita kirjan kirjoittamisen aikoihin ( 2009 ) vanhustenhuollossa oli, esiintyvät tätä nykyä edelleen jopa kärjistyneinä. Tunnettujahan ovat yksityisten yritysten toimet, joihin viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan.

Kirja opastaa tarkastelemaan omaa tilannetta jo siinä vaiheessa, kun on vielä toimintakykyinen. Miten valmentautua henkisesti ja fyysisesti. Miten selvittää tarpeensa, oikeutensa, saatavilla olevat palvelut jne. valmentautuessaan vanhuusvuosiinsa.

Kirjan viesti ei ole tarkoitettu yksinomaan vanheneville, vaan myös hoitohenkilökunnalle, viranomaisille, lääkäreille, poliitikoille.

Monet esimerkit todellisesta elämästä valottavat niitä vaikeuksia, mitä vanhukselle ja hänen läheiselleen koituu viimeisten vuosien aikana.

Edellinen oli melko raskas teos asiapitoisuutensa ja asiansa vaikuttavuuden takia. Siksi vaimo lykkäsi käteeni huumoria.

Jonas Jonasson: 

Satayksivuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään

Kirjailija kertoo pitävänsä mm. Peppi Pitkätossusta ja Arto Paasilinnan teksteistä. Ja se tuntuu läpi koko kirjan vauhdissa. Allan Karlssonille, sille vanhalle hurjapäälle, sattuu ja tapahtuu yhdessä ystävänsä Juliuksen kanssa. Seikkailijat sotkeutuvat paasilinnamaisesti Balilta Pohjois-Koreaan. Kim Jon Un, Vladimir Putin, Donald Trump ja Margot Wahlström saavat osansa matkan vaiheissa. Huumori on osuvaa ja oivaltavaa.

    

Tutkintaa

Finlandia-Bolla

Pajtim Statovci

Olen lukenut vasta "Kissani Jugoslavian", millä osallistuin Helmet-haasteeseen viime vuonna. Tässä linkki siihen. 

Nyt täytyy pitää polla hereillä Bollan takia, jotta saisin sen käsiini.

Kaamosta

Periaate

Vallan mielenkiintoista on iltapäivälehdistön periaatteellinen kanta toimintaansa:

Viikon kirjakassi

Tänä vuonna en ole osallistunut mihinkään kirjahaasteeseen. Luen silti omia aikojani. Paljolti dekkareita. Joskus sattuu kohdalle teoksia, jotka pysäyttävät ja panevat ajattelemaan. Sain aivan sätkyn Jaron Lanierin some/sumutin-kirjasta. Sitten pian sen jälkeen vaimo työnsi käteeni Greta Thunbergista kertovan "Sydämen asioita". Ja se oli aivan ravisteleva, pani tutkimaan omia tekosiaan ja niiden seurauksia. Näistä vähän kirjoitinkin.

Vaimon piikkiin on pantava seuraavakin kirja: Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Hän kuunteli sitä tuntitolkulla äänikirjana. Löysin hyllystämme vanhan taskupainoksen, johon pureuduin ihmetellen, etten muistanut aikaisemmasta lukemisestani mitään. Ehkä se oli hyväkin. Nyt ymmärsin sen mielikuvituksellisessa riehunnassa piilevän yhteiskunnallisen kritiikin, mitä siihen aikaan Neuvostoliiton vallitessa ei suvaittu. Nykyisessä some-maailmassa tapahtuu paljon käsittämättömyyksiä. Bulgakovin kirveellä olisi töitä.

Seuraavan kirjan valitsin ihan itse. ( Pystyn toisinaan siihen. ) Kirjastossa käteeni ujuttautui nobelistin Patrick Modianon Uinuvia muistoja. Vaikuttikohan oma ikä, jossa katse kääntyy menneeseen, vaiko anopin paheneva muistisairaus.

Se on tunnelmallinen, rauhallinen luettava. Sopi minulle oikein hyvin kuohuttavien asiatekstien jälkeen. Kuvaus elämästä Pariisissa päähenkilön nuoruudessa vie kuvitelmiin, millaista oli ja millaista olisi voinut olla, jos asiat olisivat sujuneet toisin. 

Potkuja persuksiin

Siteeraan Greta Thunbergia hänen ( ja hänen perheensä ) kirjasta "Sydämen asioita, Perhe ja planeetta kriisissä":

"Kun ilmastotilanne on näin akuutti, ainoa pelastus on, että Donald Trump voittaa vaalit - koska vasta silloin ihmiset ehkä tajuavat, kuinka huonosti asiat ovat. Kun Trumpin kaltainen ilmastonmuutoksen kieltäjä ja kaistapää voittaa ja nousee maailman mahtavimmaksi mieheksi, silloin ihmiset ehkä viimein heräävät ja järkyttyvät niin että käynnistävät sen valtavan vastaliikkeen, jota tarvitaan muutoksen saamiseksi ajoissa."

Voi kun olisikin niin. Mutta Greta-kulta ei ehkä tullut ajatelleeksi somen järkyttävää piirrettä. Se nimenomaan nostaa pinnalle Trumpin kaltaiset Hemmo Paskiaiset, jotka menestyvät kovaäänisyytensä, totuutta vääristelevän, "vaihtoehtoisen" argumentaationsa ja manipulaationsa avulla. 

Seuraajat haluavat olla menestyjien joukossa. Toisinajattelijoita ei suvaita, heitä pilkataan, ivataan, maalitetaan. Kaikkea tätä suosivat somealustojen tilastolliset algoritmit, jotka nostavat negatiiviset piirteet, positiivisten kustannuksella esille, sillä niillä tienaa eniten. 

Siksi en ole kovin optimistinen. Toivon Gretalle sisua ja voimaa, kuten on Peppi Pitkätossullakin. Sitä hän tarvitsee. Ja sitä hänellä kyllä onkin, päätellen hänen kehityksestään yllä mainitussa kirjassaan. Hänen kaltaisiaan tarvitaan potkimaan meitä välinpitämättömiä persuksiin.

Sydämen asioita, Beata & Malena Ernman, Greta & Svante Thunberg

Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt