Ei nyt onnistu tällä pannulla. Pitäisi tinata sisältä. Eikä ole puuhellaakaan. Pitää tyytyä Moccamasteriin.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei nyt onnistu tällä pannulla. Pitäisi tinata sisältä. Eikä ole puuhellaakaan. Pitää tyytyä Moccamasteriin.
Mikä voisi olla sen suomalaisempaa kuin perunat ja jauhelihakastike. Mielensäpahoittajakin opetteli valmistamaan ruskeaa kastiketta.
Ei rock and rollia ilman Chuck Berryä, joka on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä artisteista alalla.
Tämä on minulle herkkä aihe - ainakin sen pitäisi olla herkullinen. Olen jättänyt taakseni k-kaupan pinaattilättyvaiheen ja siirtynyt tasokkaampaan omena-kaneli-rahkatasolle, mikä kertonee nousustani ylempään sosiaaliluokkaan ( ? ). Lätyistä yhteiskunnallisen aseman indikaattorina olen kirjoittanut täällä.