Ilmaa renkaisiin, rasvaa ketjuihin ja eikun menoksi kohti horisonttia. Tasamaalla on helppo ponkia, ei tarvita sähkövoimaa.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ilmaa renkaisiin, rasvaa ketjuihin ja eikun menoksi kohti horisonttia. Tasamaalla on helppo ponkia, ei tarvita sähkövoimaa.
Tämä homma olisi pitänyt tehdä eilen. Olisin voinut otsikoida "Kilpikeskiviikko", nimittäin vuorenkilpi! Niitäkin siis riittää.
Kyllä meilläkin täällä hallan panemilla lakeuksilla sentään jokunen kukka on uskaltanut nostaa päänsä yöpakkasista huolimatta.
Ei muuten, mutta ihan vain kehuakseni kerron, että tyttäremme tiibetinterrieri, Velho, on sitten viime kerran saavuttanut menestystä näyttelyrintamalla. Hän on nyt juniorimuotovalio!
Nämä maanantait iankaikkisine kaurapuuroineen ovat ihan... Ellei sitten mielentilan kohentamiseksi tuunaa hieman lautastansa keitolla ja kermalla, muuttuu mieli heti heitolla ja kerralla.
Työllään monia inspiroinut amerikkalainen slidekitaristi, laulaja ja lauluntekijä, jota on kuolemansa jälkeen monin tavoin muistettu ja palkittu.
Meillä on emännän kanssa joka aamu aikaisin tapana tehdä kävelylenkki ennen aamupuuroa. Lauantain lenkki kulkee pappilan kautta. Tänään siellä oli outo tunnelma, jotenkin maanläheinen. Tielläkin oli multakokkareita. Sitten lähestyi jyrisevä ääni, mikä peitti alleen mustarastaiden komean konsertin. Pian täyttyi ilma väkevästä hengestä, josta saattoi vaikka leikata voimallisia viipaleita.