Meidän rapunpielen on valloittanut töyhtöangervo jo monen vuoden ajan. Mitään kukkapenkkiä ei tarvitse ajatellakaan sen juurelle, kaikki peittyy.
Toukokuussa!
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Meidän rapunpielen on valloittanut töyhtöangervo jo monen vuoden ajan. Mitään kukkapenkkiä ei tarvitse ajatellakaan sen juurelle, kaikki peittyy.
Toukokuussa!
Hommattihin syksyllä komposti. Oli sen mukana ohojekiriakin - johonakin se on lymmys. Nakeltihin sinne sitten kaikenlaasta. Tänään aukaasin alaluukun. Hyh-hyh! Onkohan homees? Ainakin on märkä. Onkohan se hyvä?
Tänä aamuna sanoin emännälle, että joskus tekisi mieli olla tirsmu, mutta minkäs sille voi, kun ooon näin vähään tyytyväänen ja mukavan luontoonen.
Aamupalaksi mokluja! ( Vohvelit ovat Etelä-Pohjanmaalla mokluja. ) Aiheeseen liittyvistä sanoista aiemmin täältä.