Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Uusi kortti jo kurkistelee päällimmäisen ( rähjäisen ) alta. Jospa olisin oppinut soittamaan kitaraa! B.B. King olisi ollut hyvä opettaja.
The new card is already peeking out from under the top one (the one that's torn). If only I had learned to play the guitar! B.B. King would have been a good teacher.
Vaimon kanssa meille on jo muutaman vuoden ajan tullut tavaksi ajoittaa saunomisemme siten, että voimme kuunnella radiosta "Lauantain toivotut levyt", mikä taitaa olla Ylen vanhin radio-ohjelma. Sitä on lähetetty jo vuodesta 1935, ja mekin muistamme kuunnelleemme sitä lapsuudessamme höyryradiosta. Hetkinen! Väärinkäsitys on, jos luulette meitä niiin vanhoiksi.
Oikea ikämme taitaa kuitenkin paljastua seuraavista asioista, joita tuon nyt esiin.
Tässä on yksi ensimmäisistä laitteista, joita hankittiin uuteen yhteiseen kotiimme. Stereo-radio-levysoitinyhdistelmä! Se oli niin kovassa käytössä, että nykyään vain yksi kanava toimii, mutta toimii kuitenkin.
Sitten ilmestyi Tandbergin kelanauhuri, joka olikin jo kova sana hifi-hifistelyissämme. Ja kallis!
Tämän kortiston löytyminen on oikeastaan se syy, miksi tämän jutun teen. Siinä näkyvät nuoren miehen muistiinpanoni. Käsiala oli jo silloin huono. Ja ennen muuta, näen senaikaisen musiikkimakuni artisteja ja heidän bii... sanottiinkohan silloin "biisejä", jos olivatkin "raitoja", "kipaleita" - ei ainakaan "iskelmiä".
Kortiston ensimmäisenä on "The Great Memphis Slim", jolta voit tässä kuunnella biisin "Lord have mercy on me".
Saattaa olla, että ensi sunnuntaina kuuntelen kortiston seuraavaa artistia.
