Viikon lintu 8

Risto Ruisräähkä

 

Tässä on menossa viimeisiä vaiheita,

sillä tipulta näyttää puuttuvan nokka.

Linnun virkkaajalta ei puutu aiheita,

millä viimeistellään tirpuselle kokka.

Johan alkaa maailma kirkastua,

kun saa silmät, elämä vilkastua!

Risto kodin rapuilla 

tapasi kaveria kaksi.

Ystävyyttä koki hapuilla,

pani kamut paremmaksi.

Ruohikosta löytyi muumi,

Ruisräähkämme tuumi.

Aika tullut reviiriä etsiä,

kilpailu kovaa luultavasti.

Katsellen paikkaa pitkin metsiä,

lauluja etsiä kuultavasti.

Kovin hurja elinpiiri

taitaa olla ruttojuuri,

alle sopii rotta, hiiri,

linnulle se liian suuri.

Pahasta paluu lintukotoon,

mutta muutkin muuttamatta,

Parasta halu omaan oloon

sekä seuraan suuttumatta.

Lohdutusta lokakuuhun

 Vaikka onkin sunnuntai, laitoimme arkisen makaroonilaatikon uuniin ja lähdimme vaimon kanssa nauttimaan alkupaloiksi hengenruokaa naapurin galleria Art House Jurvaan. Siellä oli esillä Hannu Kumpulan uskomattoman hienoja puuveistoksia. Tässä muutamia:

Hannun teema oli kooste mytologiaa niin Pohjolasta kuin tarujen idästä ja etelästä.

Louhi 2010  ( mänty )

Kalevalassa:

 

Louhi Pohjolan emäntä

Pohjan akka harvahammas.

Baba Jaga 2012  ( kuusi )

Slaavilaisen mytologian noita-akka, joka asuu liikkuvassa, kananjalkaisessa hirsimökissä ja joka lentää huhmarella ja käyttää survinta peräsimenä.

Ajattara 2011   ( mänty )

Paha naispuolinen suomalainen uskomusolento, joka harhautti metsästäjiä ja muita metsissä liikkuvia.

Cernunnos 2011   ( mänty )

Cernunnos on Kelttien sarvipäinen jumala, hedelmällisyyden, eläinten, vaurauden ja alamaailman jumala. On mahdollista, että kristinusko käytti tätä sarvipäätä pirun hahmona, pahuuden edustajana, vaikka alun perin Cernunnos vaikuttaa aika myönteiseltä.

Meillä oli onneksemme tilaisuus jutella taiteilijan itsensä kanssa. Hän opasti meitä taiteensa sisältöihin.

Ja muistimme yhtäkkiä ruokamme uunissa, mikä ei varmaankaan antaisi anteeksi unohdustamme. Siinä lähtöhötäkässä unohdin kuvat kaikista vaikuttavimman teoksen, joka roikkui tuloaulan katosta. Sumerilainen Inanna, rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar.

( Kopioin esitteestä )

Viikon lintu 7

 Viivi Värisräkki

Koivet vielä kainaloissa

Viivi rukan kapaloissa.

Esiin lintu kuoritaan,

kunhan palat suoritaan.

Ensi lento varvikkoon

melkein heti kapsahti,

ellei sitten orvokkiin,

joita tielle napsahti.

Kannon päällä hän mietti,

minne viekään linnun vietti!

Mahtaisikohan kelvata kuusi,

josta juuri tulisi kotipuusi?

Vakavuutta riittää myös tuomessa,

kesän lämpöä kotimaassa Suomessa.

Viikon lintu 6

 Simeon Sinisirkku

Pesän pohjalliset enää siinä on,

linnunraajat vielä hujan hajan.

Keskimmäinen kohta Simeon,

kunhan emo virkkaa hyvän ajan.

Pyrstön paikka hyvin tärkeä,

navigointiin saadaan järkeä!

Nähtiin juuri aamuvirkku

ensilennon räpytys,

Simeon se Sinisirkku,

hälle suuri taputus!

Syksy tuonut pensaaseen

jo hieman punaista.

Mustaa marjaa voisi varmaan

varovasti puraista.

Viikon lintu 5

 Tiina Tinteröinen

Täällä kopan uumenissa

Tinteröisen pienen Tiinan

kasvu, kohta huomenissa,

saavuttanee maaliviivan.

Koska sataa niin kuin saavista,

Tiinan siivet saattaa kastua

eikä varmaankaan hän aavista,

mikä piina voisi siitä kostua.

Keinuu Tinteröinen lampukasta,

tuntuu hauskalta se hempukasta!

Kaapin päälle lintu kapsahti,

siipisiskot kuvaan napsahti!

Esi-isä katsoo tuimasti,

Tiina Tinteröisen peliä.

Uunin päältä uhkaa huimasti

estää hyvää lentokeliä.

Viikon lintu 4

 Henna Hemppo

Lankakaapin löydöksistä kaksi on vielä jäljellä.

Tänne karttuu osioita,

himpun verran virkkaamista.

Henna varttuu kosijoita,

Hempon herran kurkkaamista. 

Tänne oksalle pyrähtelin,

itsekseni hiljaa hyrähtelin.

Pönttö ei kelvannut rastaalle,

sen katolle rakensi kotia.

Ajatukseni suuntaavat kahtaalle,

kumman valtaamisessa on rotia.

Viikon lintu 3

Hmm..! Oikein vai nurin vai kuinka siinä ohjeessa sanottiinkaan! Tästä tärppi, kun on syntymässä korppi.

Ei löytynyt sopivaa lankaa, mustaa. 

Tämän nimeksi tulee, näätsen, Kustaa.

Valkoista jos lisään, alkaa näyttää harakalle,

mutta kun korpin nimessä kuuluu myös Kalle.

Voi itku! Siivet eriparia!

Kalle-Kustaa Korppi,

vaahteran mettä hörppi.

Kun on kerran tällaiseksi geenimutantiksi, siipivärimuunnelmaksi kuoriutunut, niin miksei sitten voisi kolopesijäksi ruveta, niin korppi kuin olenkin.