Kulttuurikävelyllä 2

 Art Housen jälkeen kiipeämme Haapalanmäen puoliväliin.

Kohteenamme Puuseppämuseo. Syynä tietysti halumme vilkaista puuseppä Martti-paappamme aikaiseen vanhaan verstasmaailmaan. ( Tästä voit myös vilkaista museon sivuille. ) Mutta ennen muuta halusimme nähdä puuleluja aikojen takaa. Museossa vierailun teki mieluisaksi myös ystävällinen ja asiantunteva opas, jonka kirja löytyy juttumme lopusta.

Alakerrassa tutustuimme vanhoihin työkaluihin ja kävimme neuvomassa koristeveistäjälle uusimpia alan hienouksia.

Selvähän se, että nikkarit veistelivät lapsilleen lelut puusta.

Ja huonekalut viimeisen päälle!

Kas vain! Kaij Lindgårdin käden jälki näkyy täälläkin.

Hei! Siinähän on tuttu Eemeli ja kokoelma puu-ukkeleita, joita hän veisteli jouduttuaan metkujen takia liiteriin arestiin.

Kolmas kohteemme on Jurvan museo, josta kerromme huomenna.

Kulttuurikävelyllä

 Voisi luulla, ettei tällaisella pienellä kaupungin kaupallisella alakeskuksella, Jurvalla, ole mitään tarjottavaa kulttuurinnälkäiselle. Lähdimme vaimon kanssa pienelle päiväkävelylle kohti Haapalanmäkeä.

Puolen kilometrin päässä olimmekin ensimmäisellä etapillamme Art House Jurvassa.

Koska suvussa on vaikuttanut puuseppiä, lähdimme katsastamaan Oiva Kentta-näyttelyä.

Uskomattoman tarkkaa ennakkosuunnittelua, materiaalin ja työkalujen hallintaa.

Oiva Kentta piirsi ensin mallin ( oikealla ), minkä jälkeen toteutti suunnitelman.

Art Housessa oli muitakin puusepän taidonnäytteitä esillä, Tero Hulkkonen.

Voisitteko kuvitella, että tämä on puuta!

Ripaus mystiikkaa!

Art House Jurva on iso rakennus, entinen puusepänverstas. Siellä on muidenkin taiteilijoiden teoksia esillä. Kaj Lindgård:

Tällä papparaisella on vilu eikä mistään saada tarpeeksi suurta vilttiä edes.

Tyttö on vähän venähtänyt pituutta. Muistuttaa kreikkalaista marmorijumalatarta - mutta on kuitenkin puuta kuten tuo paleleva heppukin.

Lopuksi ripaus maalaustaidetta, Katariina Matsinen:

Ja Mikki Paajanen, jolla toki talttakin pysyy näpeissä.

Tänne pitää tulla toistekin. Mutta nyt kävely jatkuu kohti Haapalanmäkeä - siitä toisella kertaa.

Harrastus

 Luulen että vaimoni on taantumassa lapseksi jälleen. Ei se mikään ihme ole tässä ikävaiheessa 70+. Hän on kaivanut esiin vanhat postimerkkikokoelmansa - ja tyttäremme myös.

Ja niitä on paljon!

Ja osoittaakseni kiinnostustani ( myötähäpeääni ) pyysin häntä näyttämään kauneimman portugalilaisen merkkinsä. Mutta vastauksena minua valistettiin, ettei niin voi enää kysyä, luokitteluperusteet ovat nyt aivan uudet ja nykyaikaiset: merkit sijoitetaan kansioon värin perusteella (!!!..? )

Tai sitten eläinaiheen, ihmisaiheen, kulkuneuvon jne. perusteella. Mielenkiintoista! Vaikuttaa myös siltä, että hänen eräs lukuisista muista harrastuksistaan, kansainvälinen Postcrossing-korttivaihtosysteemi, tuottaa takuulla paljon aineistoa postimerkkiaarteisiin. 

Jotenkin tästä uudesta luokittelusta tulee mieleeni eräs uusi kirjastoon liittyvä järjestely:

Vielä on kesää...

 

Lakeudella lainehtii

 

Aamulla

 

Miten ahneelle kävikään?

 

Noin viikko sitten huomasin ( jälleen kerran ), että tämän blogin kävijämäärät pompahtivat tavanomaista runsaammiksi.

Kaupallinen ahneus alkoi nostaa päätään: olisiko tässä ansaintalogiikan alkeita? Tosin...

vissi epäilys myös heräsi: ketä mahtavat olla nuo tuhannet Singaporelaiset suomentaitoiset lukijat, USA:ssa tiedän sentään joitakin olevan. Olisikohan jonkinlainen robotti tai botti asialla!?

Päätin ajan kulukseni kuitenkin kokeilla ja panin AdSensen asialle - ja jouduin upottavalle polulle. Aluksi todettiin blogini teeman olevan pers..tä. Jouduin muuttamaan sen enkä yhtään tykkää siitä. Sitten alkoi yksityiskohtaisempi ongelmien perkaaminen, mikä jatkuu ja jatkuu...

Monta kertaa olen aikonut lopettaa ( pelleilyn ). Sitten taas on sisu kuohahtanut. Sitten taas ovat taalan kuvat leijailleet silmissäni. Ehkä parempi kuitenkin olla köyhä, mutta kunniallinen! - Tänään palasin vanhaan amatööristatukseeni!