Tiesin joskus jotain geologiasta. Olin jopa jonkin aikaa silloisen Geologisen tutkimuslaitoksen palkkalistoilla. Niiltä ajoita on jäänyt kivenmurikoita ajelehtimaan nurkkiin ja laatikoiden perukoihin. Suurin osa on nakeltu menemään. Muuttorytinöissä löytyivät nämä:
Luulin jo heittäneeni Tauno-sedän lehdet keräykseen. Niin ne vain taas ilmestyivät riesakseni. Suoraan paperilaatikkoon! En viitsinyt enää selata. Luin niitä kokeeksi jokin aika sitten ( tässä linkki ).
Luultavasti 1970-luvulla Tunturilla ajeli Nurmen Arvi Auttoisilla, syntymäkotikylässäni. Joskus 80-luvulla Arvista alkoi tuntua iän puolesta ajojen riittävän, joten isä-Veikko osti sen. Hän oli eläkkeelle jäätyään innokas marjastaja ja sienestäjä. Mopo palveli häntä hyvin niillä reissuilla.
Kun isäukko oli 90-vuotias, mopo siirtyi lahjana minun pojalleni. Hän kruisaili sillä vähän aikaa ja siirtyi sitten parempiin peleihin. Paappis työnnettiin liiterin perukoille. Joskus sitä käynnisteltiin, mutta ei ajeltu.
Nyt muuttokuorma työnsi sen minun vastuulleni. Saapas nähdä mitä tapahtuu!
Ei viety tuhkia pesästä myymästämme loma-asunnosta, mutta postilaatikko vietiin. Ostaja oli todella hyväntahtoinen, kun lupasi huolehtia kaikesta siitä romujätteestä, minkä jätimme jälkeemme. Ystävällisiä ihmisiä vielä löytyy, varsinkin Karijoelta.
Laatikko on poikamme käsialaa, hän haluaa sen muistoksi lapsuudenkodistaan.
50-luvulla sanottiin "eri vänkä", kun tarkoitettiin jotakin erityisen kivaa. Tai ei meidän maalaiskylässä sanottu niin, se oli varmaan kaupunkilainen ilmaisu; meillä sanottiin jotakin muuta - mutta en muista mitä.
Erivänkään törmäsin tässä Jännä-Jussi-sarjakuvalehdessä, joka siivoutui eteeni jostakin komerosta. Selasin sen ennen hävittämistä. Hassu matka itämaille oli teemana. Ehkei kannata referoida mitään turkkilaisista, ettei tulisi syytöstä rumista asenteista kansanryhmää vastaan.
Näissä muuttohommissa joutuu joskus pölyisiin paikkoihin, tiedä vaikka kirppuja saisi nahkaansa. Siksi oli hyvä löytää tällainen selänraaputin.
Puuseppä taitaa tehdä ihan mitä vaan. Appiukko oli puuseppä. Puu on jurvalaasten muovailuvahaa, sanotaan täällä päin. Ja nyt löysin sellaisen muotoilun, jolle ei keksitty nimeä.
