Metalleja

 Lajittelu on ankaraa; metallit pannaan eri lootaan kuten myös mitalit. Kysyin pojalta, mitä näille tehdään - pois vaan, oli vastaus.

Oliko siis harjoittelu ja vaivannäkö eri lajeissa turhaa. Ei suinkaan. Kukin palkinto oli ilmaus saavutetusta tuloksesta, kukin onnentunne rakensi positiivista minäkuvaa: olin hyvä, joskus paras. Ja kun joskus hävisin, tietoisuus menestyksestä toisinaan, vahvisti luottamusta omiin taitoihin.

Nyt nuo mitalit saavat sulaa metalleiksi. Niiden tehtävä on tehty.

Ankkakeinu

Näyttää siltä, että kullakin vuosikymmenellä on omat ja samat näkemyksensä lasten leikkikaluihin. Ainakin itsevalmistettuihin. Omasta lapsuudestani muistan, miten joululahjaksi saimme ankkakeinun, mahtavan. Pukki oli sen tehnyt. Nyt peratessani nurkkiamme löysin vaimon lapsuuden ankkakeinun. Melko lailla samoilla piirustuksia tehty; appiukko olikin puuseppä. Nyt taitaa ankan lähtö olla lähellä!

 

Kolmipyörä

 Edellisessä jutussa oli puhe kehittävistä leluista. Myös erilaisia taitoja edesauttavat vempeleet olivat tarpeen. Kuten myös tämä neuvostovalmistetta oleva kolmipyörä.

Kuva ei liity muuttohysteriaani, tulipahan vain muuten mieleeni. Neuvostovalmistetta oleva pyörä oli niin jäykkä polkea, että se kehitti lapselle sinnikkyyttä - ja pohkeita. Tai sitten ei! Ja siksi se on säilynyt virheettömässä kunnossa näihin päiviin asti.

Vaimoni keksi sitten jotakin kivaa siihen, mistä postasinkin ennen joulua.

Kehittävä lelu

 Kun elimme lapsenkasvatusvaihetta, päämäärämme oli antaa lapsillemme kehittäviä leluja, ei mitään muovihärpäkkeitä. Kehittävä lelu on tehty puusta. Usein vielä neuvostoliittolaista valmistetta. Niitä meillä oli kaikenlaisista palikoista, juniin ja autoihin, kuten esimerkiksi tämä:

Se ei erikoisemmin kiinnostanut poikaamme, siksi se on varmaan säilynyt nelisenkymmentä vuotta. Eikä sen osuudesta kehittävyydessäkään voi olla varma, vaikka poika on edennyt insinööriydessään tosi pitkälle.

Kehittävät puupalikat ja junanvaunut polttelin viime talvena sähköenergiansäästötalkoissani.

( Jos heräsi epäilys edellisen postauksen ratkorista, niin se on tehty pääosin metallista. )

Ratkori

Ensin se oli ratkori, kunnes se sai merkin. Oliko se Massikka vai Natikka, Zetori vai Foortti? Tämä on siis poikani lelu. Otos valtavasta kokoelmasta, joka romahti syliini tyhjennettävästä komerosta. Legoja on säkillinen; sääli laittaa niitä jätteisiin, mutta kun kaikilla lapsilla on jo niitä.

Tuon sinisen täytyy olla Ford! 

Kyllä tavaraa olla pitää,

 sanoi Martti-paappa aikoinaan. Mutta mahtoiko tarkoittaa ihan tätä? Voi juutina tätä muuttomylläkkää!

Bakeliittipurnukka

 Erään komeron hyllyn äärimmäisessä nurkassa, paikassa jonne en varmaan koskaan ollut kurkistanut, piili tumma purkki. Muuttovelvoitteet vaativat sen esilleottamista - aivastusten kera.

Materiaali vaikuttaa kovalta muovilta, mutta epäilen sen olevan vanhempaa laatua, bakeliittia. 

Ei tämä varmaan mikään säilykepurkki ole.

Kannen nimi johti goolatessa arvelluttaviin tuloksiin.

Sisuskalut veivät ajatukset aikaan, jolloin harrastin jonkin verran valokuvien vedostusta. Tämä saattaisi olla negatiivien kehityspurkki.

Lisää kuukkelia - ja niinhän se onkin: vanha vintage filminkehityspurkki, joita on myynnissä yhä. En löytänyt samanmerkkistä, muita kyllä riittää. Hintaesimerkki US $29,40.

Tällä talolla täytyy olla pimeä historia!