Ratkori

Ensin se oli ratkori, kunnes se sai merkin. Oliko se Massikka vai Natikka, Zetori vai Foortti? Tämä on siis poikani lelu. Otos valtavasta kokoelmasta, joka romahti syliini tyhjennettävästä komerosta. Legoja on säkillinen; sääli laittaa niitä jätteisiin, mutta kun kaikilla lapsilla on jo niitä.

Tuon sinisen täytyy olla Ford! 

Kyllä tavaraa olla pitää,

 sanoi Martti-paappa aikoinaan. Mutta mahtoiko tarkoittaa ihan tätä? Voi juutina tätä muuttomylläkkää!

Bakeliittipurnukka

 Erään komeron hyllyn äärimmäisessä nurkassa, paikassa jonne en varmaan koskaan ollut kurkistanut, piili tumma purkki. Muuttovelvoitteet vaativat sen esilleottamista - aivastusten kera.

Materiaali vaikuttaa kovalta muovilta, mutta epäilen sen olevan vanhempaa laatua, bakeliittia. 

Ei tämä varmaan mikään säilykepurkki ole.

Kannen nimi johti goolatessa arvelluttaviin tuloksiin.

Sisuskalut veivät ajatukset aikaan, jolloin harrastin jonkin verran valokuvien vedostusta. Tämä saattaisi olla negatiivien kehityspurkki.

Lisää kuukkelia - ja niinhän se onkin: vanha vintage filminkehityspurkki, joita on myynnissä yhä. En löytänyt samanmerkkistä, muita kyllä riittää. Hintaesimerkki US $29,40.

Tällä talolla täytyy olla pimeä historia!

Kun tavara oli kortilla

 Monikaan ei enää tiedä, mitä tarkoittaa sanonta "se on kortilla tai kahvi on kortilla". Nykyihmiselle tulee mieleen erilaiset maksukortit. 

Lapsuudessani sodan jälkeen ruokatavaroista oli pulaa, niitä säännösteltiin. Jokaiselle annettiin kortti, jolla sai ostaa tietyn määrän jotakin tiettyä elintarviketta.

Kun nyt "muuttorasittuneena" sain tilaisuuden istua tavaranpaljouden ääreen, käteeni osui vaimoni kortti, jota oli säilytetty kotiarkistossa.

Se on kehyksissä vain valokuvausta varten, pysyy paremmin suorassa.

Tällä toisella kortilla on arvoituksellinen tarina. Sen löysin monta vuotta sitten - monta kiloa vähemmän sitten - kun ryömin silloisen kotimme ( Viidan kansakoulu, Karijoki ) alapohjassa tutkiakseni mahdollisia vaurioita. Keskellä suurta rakennusta pölyisessä maassa makasi Miinan maitokortti vuodelta 1941. Voi Miina rukkaa! Joku ilkeä klopikka oli varmaan nakannut sen kissaluukusta talon alle. Millä Miina nyt pärjäsi ilman maitoansa! Aika ilkeä temppu! - Vai mikä lienee totuus asiassa. Sitä en tiedä. 

Metallipötkylä

 Olen sattumoisin joutunut kahden muuton kurimukseen; toinen on omani, toinen vanhan anoppini. Vanhan rouvan aarrekammiosta käteeni tarttui esine, jolle ei löytynyt hetikään mitään järkevää selitystä.

Aluksi ajattelin sen tunkemista haulikkoon, mutta ei se tuntunut oikealta ratkaisulta. Pötykän toisessa päässä on kirjoitusta, mistä selvisi sen amerikkalainen valmistaja. - Anopin sukulaisia oli ollut Amerikassa kultaa vuolemassa. Sen täytyi siis olla kulkeutunut heidän mukanaan Suomeen.

Kun kuukkeloin nuo tiedot, selvisi kyseessä olevan "tulitikkurasia", jonka uumeniin tikut kätketään. Sen hintakin on tiedossa: € 39,00. Katso täältä!

Luulen, että noin lujan tikkuaskin käyttämiseen oli vahva peruste. Alkuaikojen tikuissa käytettiin valkoista fosforia, mikä oli herkästi syttyvää. Moni poltti näppinsä lisäksi kotinsa - taisi jokunen tulitikkutehdaskin todistaa palamalla tuotteidensa tehokkuuden. Metallipötkylän uumenissa tikut pysyivät vaarattomina.

Jäähyväiset "Karijoelle"

"Karijoki" tarkoittaa meidän perheessä Viidan vanhaa kansakoulua, jonka ostimme vuonna 1983. Asuimme siinä vuoteen 2000 asti, minkä jälkeen se toimi vapaa-ajanasuntonamme. Kun me sanoimme: - Mennään Karijoelle, emme tarkoittaneet siis Karijoen kuntaa, vaan tätä:

 

Neljänkymmenen vuoden aikana "Karijoella" on tapahtunut vaikka mitä. Ei kannata kirjata mitään tähän; siitä tulisi aivan liian pitkä historia.

Lapset kasvoivat koirineen, kissoineen, kaneineen.., kävivät koulunsa, valmistuivat ja muuttivat pois kotoa maailmalle. Vanha pari jäi huhuilemaan autioon taloon: - Mihinä sä oot?

Kun tarjoutui mahdollisuus luovuttaa "Karijoki" karijokisille nuorille kodiksi, tartuimme tilaisuuteen. - Voi onnetonta sitä romun määrää, mitä oli karttunut vuosikymmenten mittaan ja josta nyt oli tehtävä pesäero.

Esi-isäkin uunin päältä.

Vinttikomero nyt lähes siisti!

Vuosien varrella blogeissamme postattua:

Lumitöitä 2022

Syksyn värejä 2021

Halloween 2021

Jäljet lumessa 2020

Kesä 2018

Trossoota 2018

Pappa katolla 2018

Karhu??  2017

Kesäyö 2016

Isoo Fletares 2015

Poluista 2015

Kesä 2013

Lokakuu-ilo 2013

Nimmari 2013

Louhikkoa 2012

Kesäiset viikot 2012

Kesämuistoja 2012

Ja sitten me leikittiin 2011

Pääsiäinen vielä kerran 2011

Susivuorella 2011

Sanaristikko 2011

Ratkaisu 2011

Ja sitten vain kiikkustuolissa päiviemme päähän!

Sillalla

 Padasjoella käydessä tulee joka kerta tallatuksi samoja reittejä. Saksalan kujilla usenmiten.