Keväällä nakkasimme hänet ulos varjoisan pensaan juurelle ja unohdimme. Emme aivan kokonaan, sillä ennen pakkasten tuloa nostimme hänet takaisin vanhalle paikalleen.
Marraskuun lopulla hän oli jo rykäissyt täyteen kukkaan. Jouluna näytti puolet olevan lakastuneena, mutta tänään hän jatkaa uudella innolla - varmaan loppiaiseen asti.
Hämärästä vinttikomerosta kaivoin tämän pukkipussin, jonka sisällöllä on viihdytetty pilttejä vuosikaudet. Tuo kirjakassi yrittää mennä kirppikselle - ovat tosi nihkeitä kirjojen suhteen.
Oli pieniä vaikeuksia valita joulusukat. Suvun eri ikäpolvia vaivaa perinnöllinen neuloosi, mistä johtuva sukkadynastia täyttää kaikki mahdolliset säilytystilat. Tässä pari esimerkkiä:
Käväisin Karijoella "loma-asunnollamme" viemässä hiirille juustoa. Samalla nostelin vanhoja joulukoristeita esille, vaikka emme siellä nyt joulua vietäkään.
Paapan verstaassa oli sorvi. Ja kun hän rupesi jotakin sorvaamaan, niitä tuli p a l j o n. Puutonttuja lymyilee vieläkin joulun aikaan monin paikoin.
Luontaisten ominaisuuksieni vuoksi tehtävikseni lankeavat kaapinpäällisten kuuraukset. ( Nehän ovat välttämättömiä siltä varalta, että vieraat saattaisivat kurkistella sinne. )
Enkelparvi lehati ylös perineiselle paikalleen.
Norjan poijat Arne ja Carlos, kovia poikia tikkuamaan, innostivat vaimoni joulupallojen kimppuun jokunen vuosi sitten. Ja ne nostetaan esille joka joulu.
